Julkaistu Jätä kommentti

Kekkonen ja valtakunnan toiseksi paras lohivapa

Tasavaltaa 25 vuotta johtanut presidentti Urho Kaleva Kekkonen oli tunnettu kalamies. Yleensä hänen käsissään kului Abun tuotteet, mutta myös muilla välineillä tuli kalaa. Tämä teksti on kertomus yhdestä Kekkosen virvelistä.

Urho Kaleva Kekkonen tutustui kalastuksen saloihin jo poikasena. Ensimmäiset kalavedet sijaitsivat Kangasniemen ja Kajaanin maisemissa. Ensimmäisen pitemmän ja vakavamman kalaretkensä Kekkonen toteutti tovereidensa kanssa vuoden 1919 kesällä. Retki suuntautui Kajaanista Oulujärven rantamilta Puolangan Osmankajärvelle. Nuoruudessa yleisurheilu veti kuitenkin pitemmän korren ja kalastus sai jäädä. Vapakalastuksen pariin Kekkonen palasi tiiviimmin vasta 1950-luvun loppupuolella.

Kekkosella oli usein matkoillaan mukana ainakin yksi vapa ja kela, vaikka matkan päätarkoituksena olikin politiikka. Varsinkin, jos matkan varrelle sattui jokin tunnettu kalastuskohde, täytyi valtionpäämiehen käydä viskaamassa uistinta edes muutaman heiton verran. Kalastukseen uppoutuessaan Kekkonen viisveisasi aikatauluista ja adjutantit joutuivat usein hoputtamaan presidenttiä hienovaraisesti.

Kekkonen luovuttaa vavan hyväntekeväisyyshuutokauppaa varten. Kuva: Sanomalehti Kalevan arkisto, JOKA

Kekkonen kävi Oulussa puhujamatkalla 17.12.1967. Puhetilaisuus oli osa Kekkosen presidentinvaalikampanjaa. Puhetilaisuutensa yhteydessä hän lahjoitti Fiwa-merkkisen lasikuituvavan sekä Mitchell 300 -haspelikelan Sanomalehtien Liiton Anna heille tänä päivänä -kampanjan hyväntekeväisyyshuutokauppaan. Kampanjan tarkoituksena oli kerätä varoja sotainvalidien hyväksi.

Päätoimittaja Sulo Lapola kiittää presidenttiä lahjoituksesta. Toimittaja Heikki Kekkonen ja toimitusjohtaja Unto Pukkinen ovat Lapolan rinnalla luovutustilaisuudessa. Kuva: Sanomalehti Kalevan arkisto, JOKA

Maaherra Niilo Ryhtän mukaan tällä heittovavalla Kekkonen oli saanut Teno-joesta 14,5 kiloisen lohen. Siitä, kuinka paljon nämä vapa ja kela ovat Kekkosen kädessä kuluneet, ei ole sen tarkempaa tietoa. Joka tapauksessa presidentti oli nimennyt vavan toiseksi parhaaksi heittovavakseen. Puheissa on toki voinut olla myös kalamiehille tyypillistä liioittelua. Olihan toiseksi paras lohivapa myyvä nimitys tälle Kekkos-vavalle.

Mitchell 300 -haspelikela

Mitchell 300 -haspelikela

Mitchell on maailmanlaajuisesti tunnettu ja luotettu haspelikela. Ensimmäiset Mitchell-nimellä varustetut kelat suunniteltiin 1930-luvun puolivälissä Carpano & Pons -yhtiön toimesta. Vuoteen 1966 mennessä keloja oli valmistettu jo 10 000 000 kappaletta! Presidentti Kekkonen käytti Mitchell 300 kelaa varsinkin 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella. Myöhemmin presidentin käytössä oli Abun Cardinal-sarjan kelat.

Fiwa Kongo -lasikuituvapa

Fiwa Kongo -lasikuituvapa

Fiwa Kongo -lasikuituvapa on itäsaksalaista valmistetta. Kaksiosainen vapa on tehty todennäköisesti 1960-luvun alkupuolella. Vavan viehesuositus on 45 grammaa, mikä tarkoittaa ilmeisesti vieheen suositeltua maksimipainoa. Pituutta vavalla on 210 cm. Fiwa-vavoista löytyy todella vähän tietoa, mistä voidaan olettaa merkin olleen varsin lyhytikäinen. 1960-luvun puolivälistä lähtien Abun Diplomat-sarjan vavat korvasivat lähes kokonaisuudessaan muut vavat Kekkosen vapapussista.

Kekkosen heittovapa maaherra Niilo Ryhtän hyppysissä. Kiivas huutokilpailu on alkamassa. Kuva: Oulu-Lehti 21.12.1967
Sama vapa tänään. Vapa ja kela ovat todella hyvässä kunnossa noin kuusikymmenvuotiaiksi.

Kekkosen heittovavan huusi itsellensä maalariliikkeen johtaja Reino Niiranen. Vavan hinta kohosi 610 markkaan. Tuo summa on tämän päivän rahassa inflaatiokorjattuna noin 1134 euroa. Vertailun vuoksi vuonna 1967 työmiehen täytyi tehdä noin 144 tuntia töitä, jotta hän tienasi bruttona 610 markkaa! Lehtimiehille Niiranen totesi koettavansa lyödä kyseisen vavan lohiennätyksen. Tarina ei kuitenkaan kerro, toteutuiko tuo pyrkimys.

Maaherra Niilo Ryhtä luovuttaa presidentti Kekkosen vavan johtaja Reino Niiraselle. Alkuperäisen kuvatekstin mukaan hymyt olivat leveät sekä meklarilla että ostajalla. Kuva: Liitto 20.12.1967

Blogitekstissä esitelty vapa ja kela myytiin Huutokaupat.comissa toukokuussa 2023.

  • Blogitekstin ja kuvien lähteet:
  • Soikkanen, Mauri: Urho Kekkonen – Kovettu kalamies, 1998
  • Kaleva, Liitto, Oulu-Lehti
  • Kuvat ilman lähdetietoja: VintageVarasto
Julkaistu Jätä kommentti

Vintage-vaatteita komeron uumenista eli kurkistus yrittäjän omaan vaatekaappiin vol. 1

Vintage-vaatteita yrittäjän vaatekomerosta vol. 1

VintageVaraston perustaminen ei ollut mikään päähänpisto, vaan jo pitempään harkittu liikku. Vanhan tavaran yrityksen perustamiseen vaikutti tietysti opintoni ja työkokemukseni historian, taiteen ja museoiden parissa, mutta suurimpana vaikuttimena oli kuitenkin oma vintage-harrastus. Tässä blogitekstissä kirjoitan omasta harrastuksestani ja esittelen vintage-vaatteita, joita käytän päivittäin. Vintage-pukeutuminen on minulle arkipäivää ja usein ylläni on jokin vanha vaate tai asuste.

Vintage-vaatteiden keräily alkoi omalta osaltani 2000-luvun loppupuolella, kun olin itse yläkoulussa. Vanhojen vaatteiden pariin ajauduin musiikin kautta, kun kuulokkeissa pauhasi Rauli ”Badding” Somerjoen ja Hurriganesin kaltaiset rock-uroot 1970-luvulta. Samalla tutustuin myös 1950-luvun alkuperäiseen rock-kulttuuriin ja pukeutumiseen. Siitä seurasi ankara rockabilly-vaihe pukeutumisen ja hiustyylin osalta. Myöhemmin musiikkimaun laajentuessa päälleni alkoi eksyä myös muunlaista vanhaa. Vaatekaapissani olikin paljon leveäkauluksisia paitoja, vakosamettihousuja sekä muita vintage-vaatteita 1970-luvulta. Nykyisin pukeudun rennommin ja huomattavasti käytännöllisemmin, mutta vintage-vaatteet ovat pitäneet pintansa varsinkin ulkopukeutumisessa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä talvikarderoopistani.

1. Lippalakki, ruskeaa villakangasta, Fredrikson

Fredrikson, Jyväskylä, Lippalakki

Fredrikson on varmasti monelle tuttu päähineitä ja lakkeja valmistava yritys. Yrityksen nimestä tulevat mieleen ensimmäisenä ylioppilaslakit, joita valmistetaan nykyään Viitasaaren tehtaalla. Tämä ruskea lippalakki on valmistettu kuitenkin Jyväskylässä, jossa yritys on perustettu vuonna 1887. Oma hattuni edustaa todennäköisesti 1970- tai 1980-lukua. Vaikka lakki ei peitä korvia, sopii se hyvin talvikäyttöön, sillä villakangas ja topattu vuori pitävät pään lämpimänä. Löysin lakin pari vuotta sitten Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä.

2. Tumma villakangastakki, Ritari Coat, Tampereen Pukutehdas

Musta villakangastakki, Ritari Coat, Tampereen pukutehdas, 1960-luvun puoliväli

Tämä tummansininen tai musta villakangastakki on ullakkolöytöjä. Tampereen Pukutehtaan valmistama takki on kuulunut mahdollisesti jommalle kummalle iso-enolleni. Löysin takin heidän kotitalonsa ullakolta pukupussista. Tämä vaate oli yksi ensimmäisistä vintage-vaatteistani. Takki on ollut silloin tällöin käytössä juhlavaatteena, mutta nyttemmin olen ottanut sen osaksi arkipukeutumistani. Ruutukuvio tuo mukavasti ryhtiä pehmeään villakankaaseen. Vuori on liukasta satiinintyyppistä kangasta.

3. Harmaa sarkatakki, Kaleva, Karjalan Puku Oy, Viipuri

Harmaa sarkatakki, Kaleva, Karjalan Puku Oy, Viipuri

Sotilasmanttelia muistuttava harmaa sarkatakki löytyi myöskin Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä. En ensin edes huomannut takkia, mutta vaimoni kehotti katsomaan vaaterekkiä tarkemmin. Olin tohkeissani pitkästä takista, jonka päälimateriaalina oli tiivis vanhanajan sarka. Vasta kotona huomasin katsoa tuotelappua tarkemmin. Lapussa luki Karjalan Puku Oy, Viipuri! Kaleva-pukuja oli tullut kyllä vastaan aiemminkin, sillä tehdas toimi Jyväskylässä aina vuoteen 2008 saakka. Sen sijaan alunperin vuonna 1924 Viipurissa perustetun yrityksen alkuperäisen tehtaan tuotantoa en ollut nähnyt koskaan. Tämä takki on valmistettu todennäköisesti 1930-luvulla tai 1940-luvulla, mikäli tehdas jatkoi tuotantoa jatkosodan aikana.

Harmaa villakangastakki, Kaleva, Karjalan Puku Oy, Viipuri, tuotelappu
Vanha kansallisperinteestä ammentava povimerkki on jo hiukan rispaantunut

Sarkatakki ulottuu polviin saakka ja se on todella lämmin. Tiiviin päälikankaan läpi ei juuri pääse tuuli eikä tuiverrus. Isoihin taskuihin mahtuu suuremmatkin tumput talteen. Pidän erityisesti takin kauluksesta, joka on todella leveä. Takki on yllättävän hyväkuntoinen ikäänsä nähden. Päälikangas on kauttaaltaan hiukan kellastunut ja vuorikankaassa on muutama saumastaan ratkennut kohta, mutta muuten takki on varsin ryhdikkäässä kunnossa. Ainoana huonona puolena tässä takissa on sen jäykkyys. Varsinkin autoon istuessa takki tahtoo painaa ja helma luikahtaa oven väliin. Se on kuitenkin pieni paha siihen nähden, että joka kerta kun puen tämän yli kahdeksankymmentävuotiaan takin päälleni, hiipii hymynkare huulilleni.

4. Ruotsin armeijan hiihtomaiharit, Tretorn

Maihinnousukengät, hiihtokengät, Tretorn

Näitä kenkiä ei saa kävelemällä rikottua! Niin hyvin Tretorn on nämä hiihtomaiharit aikanaan valmistanut. Mallia m59 olevat maiharit eivät ole enää missään paraatikunnossa, mutta ovat kuitenkin täysin ehjät. Löysin maiharit eräältä porvoolaiselta kirpputorilta pari vuotta sitten. Kengät olivat paksun lian peitossa, mutta puhdistamalla näistä tuli vielä oivat käyttökengät. Vanha nahka on tarpeeksi pehmeää arkikäyttöä varten ja rasvattuna se pitää hyvin vettä. Koko on minulle juuri sopivasti yhden numeron liian iso, joten sisälle mahtuu paksu villasukka talvikäyttöä ajatellen. Näissä maihareissa on hiihtokärki ja kannassa ura jousisiteelle, joten hiihtäminen onnistuu myös, nimimerkillä kokeiltu on! Tuunasin kenkiä hiukan urbaanimmaksi värikkäillä kengännauhoilla. Kengät ovat pohjan leimoista päätellen valmistettu 1970-luvun alkupuolella ja uudet kumipohjat niihin on naulattu 1988. Pohjat alkavat olla jo uusimisen tarpeessa, sillä kovettunut kumi ja sileä jää eivät ole hyvä yhdistelmä, jälleen nimimerkillä kokeiltu on.

Lähes vastaava kenkämalli oli Ruotsin armeijalla käytössä jo toisen maailmansodan aikaan. Ruotsissa on tepasteltu myös kumiterällä varustetulla mallilla, joka on muuten identtinen näiden kenkien kanssa. Jos etsit tyylikkäitä hiihtokenkiä perinteisiin metsäsuksiin, suosittelen ehdottomasti metsästämään tätä m59-maiharia!

5. Puna-armeijan talvitakki, puuvilla, Neuvostoliitto

Puna-armeijan talvitakki, Neuvostoliitto

Neuvostoarmeijan käyttämä ja valmistuttama jäykkää puuvillaa oleva talvitakki ei ole käytännöllinen talvivaate. Edellisen lauseen väite ei pidä ollenkaan paikkaansa, sillä tämä itäihme jostain 1970- tai 1980-luvulta on mitä parhain cityhipsterin pukine! Takin toppavuoren täyte on vanua, joka pysyy paikallaan pystytikkauksien avulla. Valitettavasti tässä uudemmassa mallissa ei ole päälikankaan pystytikkausta, jollainen on puna-armeijan toisessa maailmansodassa käyttämässä ikonisessa talvitakissa. Kyseistä takkia voi pitää tikkitoppatakkien edelläkävijänä! Vanutäytettä on paksusti, minkä takia laitan tämän takin päälle vasta elohopean painuessa alle kymmenen pakkasasteen. Paksu puuvillakangas torjuu myös tuulta kiitettävästi. Takin värimaailma on varsin masentava ja hapankaalinen, mutta senkin voi tulkita vain tyylikeinoksi. Ainoa todellinen miinus takissa on sen lyhyet hihat. Reilun kokoiset lapaset paikkaavat tilannetta hyvin.

Lopuksi

Tässäpä hieman turinoita omasta vaatetuksestani. Kuten ylläolevista vaatteista voi päätellä, oma tyylini on klassinen miesten tyyli maustettuna armeijan kamppeilla. Teinivuosien alkuinnostuksen laannuttua pukeutumisessa tyyliä tärkeämmäksi on noussut käytännöllisyys. Toisin kuin voisi ajatella, vanhat vaatteet ja asusteet ovat hyvinkin käytännöllisiä. Esimerkiksi talvivaatteissa mitoitukset ovat useasti reilumpia, jolloin päällystakin alle mahtuu mukavasti vaikkapa villapaita. Lisäksi takkien helmat ovat pidempiä, mikä estää vilun hiipimisen alaselän puolelta. Käytännöllisyyttä ovat myös materiaalit. Villa- ja sarkakankaat ovat moninverroin kestävämpiä nykyisiin keinokuituihin verrattuna. Kastuttuaan luonnonmateriaalit kuivuvat keinokuituja hitaammin, mutta toisaalta villa lämmittää märkänäkin. Lisäksi kaupunkiolosuhteissa pääsee räntäsateesta kuivattelemaan varsin vikkelästi.

Yrittäjän vaatekomeroa ja vintage-vaatteita tuuletetaan mahdollisesti myöhemminkin hieman eri teemalla. Ennen sitä käy kurkkaamassa VintageVaraston valikoima ekologisia ja laadukkaita vintage-vaatteita. Tuotteita lisäillään verkkokauppaan jatkuvasti, joten valikoima kasvaa koko ajan.

-Juha

Lähteet:

https://www.fredrikson.fi/yrityksemme-tarina/

https://vaatturitietokanta.com/category/tampereen-pukutehdas-o-y/

Julkaistu Jätä kommentti

Vintage, retro vai antiikki? Vanhojen esineiden sanakirja, lyhennetty painos

Vintage, retro ja antiikki toistuvat sanoina vanhojen esineiden ja keräilyn maailmassa jatkuvasti. Niitä käytetään yleisesti ilmaisemaan esineiden ikää tai niiden tyyliä. Mitä nämä sanat oikeasti tarkoittavat? Tämä blogiteksti avaa näiden termien taustat!

Antiikki

Kuten moni muukin teksti, alkaa tämäkin blogiteksti A:sta. Antiikkiesine, antiikkimarkkinat tai antiikinaikainen. Antiikki-sanalla on useita eri merkityksiä. Ensisijaisesti se viittaa Kreikan ja Rooman muinaiseen aikaan. Aikakautta pidetään yleiseurooppalaisen sivistyksen pohjana. Suomen kielessä tapaa joskus myös sanottavan jotain esinettä pilkallisesti antiikinaikaiseksi. Tällä tietysti tarkoitetaan jonkin esineen tai asian olevan vanhanaikainen tai vanhentunut.

Tämä sanonta tuo meitä lähemmäs antiikki-sanan toista määrettä, jota tässä käsittelemme, eli vanhaa esinettä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan on kyse nimenomaan vanhanaikaisesta ja arvokkaasta esineestä. Antiikkiesine voidaan myös ymmärtää reliikiksi tai jäänteeksi menneeltä ajalta.

Kuinka vanha esine on antiikkia? Antikvaari. Antiikkiesineiden tietosanakirjan (2004) mukaan antiikkiesineeksi mielletään yleensä ennen 1840-lukua valmistettu huonekalu tai muu esine. Heti perään teos kuitenkin toteaa tullilaitoksen käsittelevän yli satavuotiaita esineitä antiikkina. Tämä sama määritelmä on useiden maiden tullilaitosten käyttämä. Mikäli tukeudumme ensimmäiseen aikamääritelmään, on meistä harvalla kotonaan antiikkia. Jälkimmäinen arvio onkin mielestäni lähempänä totuutta. Antiikkiesineeksi voidaan nimittää yli satavuotiasta esinettä.

Tämä Tavannes Watch Companyn valmistama avainvetoinen taskukello on tehty 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Ikänsä puolesta se on siis antiikkia!

Antiikki-sanasta on johdettu myös muita vanhoja esineitä tarkoittavia termejä. Joskus, varsinkin vanhojen mattojen kohdalla, näkee puhuttavan semiantiikista. Tällä tarkoitetaan yleisesti yli viisikymmentä vuotta vanhoja esineitä. Samoin näkee puhuttavan popantiikista. Antiikkiesineiden tietosanakirjan määritelmän mukaan sotien jälkeen muodostuneen populaarikulttuurin vaikutuspiiristä tulevat esineet ovat popantiikkia. Esimerkkeinä ovat leikkikalut, äänilevyt ja tuotepakkaukset. Tämä määritelmä on varsin pätevä, joskin nykyisin kyseiselle aikakaudelle on muitakin nimityksiä.

Antiikkihuonekaluissa ja -sisustusesineissä puhutaan myös tarkemmin eri tyylikausista, joilla on omat tunnistettavat piirteensä. Toisaalta puhutaan myös talonpoikaisantiikista, joka on paikallisten puuseppien valmistamaa, varsinaisia antiikin tyylikausia matkivaa esineistöä.

Kootusti antiikkiesineellä tarkoitetaan yleensä vähintään satavuotiasta sisustusesinettä, taideteosta tai huonekalua, joka noudattelee aikakaudelleen ominaista tyylisuuntausta.

Ruskea talonpoikaistuoli
Puutuolit ovat yleisimpiä esimerkkejä talonpoikaisantiikista

Retro

Retro-sanaa käytetään usein jonkin nostalgisen esineen tai asian yhteydessä. Retrosisustus, retrovalaisimet ja retrohuonekalut vie ajatuksemme värikkäiden kuvioiden maailmaan, jossa materiaaleina ovat muovi ja metalli. Retrolla tarkoitetaankin usein 1960-luvulta 1980-luvulle valmistettuja esineitä tai näiltä vuosikymmeniltä vaikutuksensa ottanutta uustuotantoa.

Maineikas Merriam-Webster -sanakirja täsmentää retron tarkoittavan jotain muodikkaasti nostalgista tai vanhanaikaista. Retro voi olla asia tai esine, joka tyylittelee, elvyttää tai viittaa vanhoihin tyyleihin ja muotiin. Sanakirjamääritelmissä retron ikään tai alkuperäisyyteen ei sinänsä oteta kantaa. Retro voikin tarkoittaa uutta tai vanhaa. Lähtökohtana kuitenkin on, että retroesine on jollain tapaa nostalginen.

Retro-sanaa lähellä oleva repro on lyhenne sanasta reproduktio eli jäljennös. Sana on alunperin ollut käytössä kuva- ja kirjapainoalalla, mutta on laajentunut käyttöön myös muissa yhteyksissä. Vanhoista esineistä ja keräilystä puhuttaessa reprolla tarkoitetaan siis tarkasti esikuvansa mukaisesti valmistettua uutta esinettä. Esimerkiksi reprovaatteita käytetään erilaisissa mennyttä aikaa elävöittävissä tapahtumissa ja harrastuksissa.

  • Kattovalaisin, Lival, myrkynvihreä
  • Kahvikannu, Arabia Mahonki, Ulla Procopé
  • Sarviksen valmistama keltainen muovikannu

Vintage

Lopuksi pääsemme vintageen, joka esiintyy myös yrityksemme nimessä. Mitä vintage on? Lähdetään jälleen liikkeelle sanakirjamääritelmästä. Alkukielellä eli englanniksi vintage on alun perin tarkoittanut viinirypäleen vuosikertaa. Toinen ja meille tutumpi määritelmä on jonkin tietyn aikakauden esine. Kielitoimiston sanakirja kertoo vintagen tarkoittavan tietyn aikakauden muotia tai tyyliä.

Vintage sisältää sen alkuperäisen merkityksen takia myös arvottavan aspektin. Ovatko kaikki tavarat vanhat tavarat vintagea eli vuosikertatavaroita? Vuosikertaviineistä puhuttaessa ensimmäisiä mielikuvia ovat korkea hinta ja laatu. Päteekö tämä myös vanhojen tavaroiden kohdalla? Onko vintage aikakautensa laadukkainta antia ja loput esineet romua? Itse en ole tottunut tähän arvottavaan puoleen vintage-sanan yhteydessä. Arkipuheessani kuvailen itseäni romukauppiaaksi, vaikka pyöritänkin VintageVarasto.fi -nimistä verkkokauppaa. Aivan kuten ”toisen romu on toisen aarre”, on vintage-esineitäkin moneen lähtöön.

Iänmääritys ei myöskään ole yksiselitteistä vintage-esineiden kohdalla. Koska antiikkiesineet ovat yli satavuotiaita, täytyy vintagen olla sitä nuorempaa. Aluksi vintagella on viitattu 1920-1950-lukujen pukeutumiseen ja tyyliin. Viime vuosina aikajana on kuitenkin venynyt huomattavasti, sillä 1980-luvun tavaroista voidaan puhua vintage-esineinä.

  • Kaisu Heikkilä Oy:n valmistama punainen mekko
  • Raketa rannekello
  • Korttipeli, II maailmansodan lentokoneet

Summa Summarum

Kuten saatoimme huomata, termeillä antiikki, retro ja vintage tarkoitetaan kullakin hiukan eri asiaa. Toisaalta näitä termejä voidaan joiltakin osin käyttää myös päällekkäin, sillä esimerkiksi vanhimmat vintageksi mielletyt esineet ovat jo hilkkua vaille antiikki-iässä. Kaikille näille termeille on siis paikkansa. Vanhoista esineistä puhuttaessa saa olla tarkkana, sillä vain yhden kirjaimen heitolla saattaa merkitys muuttua suuresti, kuten sanaparissa retro-repro.

Antiikki-, retro- tai vintage-sanaa ei ole kuitenkaan luotu besserwisseröintiä tai kyttäämistä varten. Termejä käytetään, jotta kanssakeräilijöiden ja romustelijoiden olisi helpompi pysyä kärryillä esineiden iästä ja tyylistä. Pienet lipsahdukset siis sallittakoon puolin ja toisin. Täytyy myös muistaa, että kieli elää varsinkin uudissanojen ja sanalainojen kohdalla vikkelästi, joten merkitykset voivat myös muuttua.

Lopuksi VintageVaraston väki haluaa toivottaa kaikille asiakkailleen ja seuraajilleen oikein antoisaa ja mukavaa uutta vuotta 2022. Toivottavasti korona hellittää kevättä myöten, jotta pääsemme näkemään teitä antiikkimessuilla ja rompetoreilla!

-Juha

Julkaistu Jätä kommentti

Asiaa vinyylilevyjen kunto­luokittelusta

Minttiä, likaista vai kulhomateriaalia?

Jonkun hyväkuntoiseksi ajattelema vinyylilevy saattaa toisen mielestä olla jo hyvän aikaa höylätty lätty. Joskus levyn heikko ääni selittyy vinyylin uriin kertyneellä lialla. Entä missä kulkee hyvän ja erinomaisen raja? Tämä kirjoitus raapaisee (sic!) aihetta ja esittelee samalla VintageVaraston kuntoluokittelun periaatteet. Kaikki meillä myytävät levyt ovat arvosteltu kirjoituksessa esitellyllä kaavalla.

Analogisena tallennusmuotona vinyylilevyt ovat haavoittuvaisempia, kuin esimerkiksi cd-levyt. Jälkimmäisissä vähäiset naarmut eivät haittaa ja ongelmia tulee vasta sitten, kun levy alkaa pomppimaan. Vinyyleissä jo vähäiset naarmut voivat vaikuttaa äänenlaatuun. Isommat naarmut aiheuttavat selvää napsumista tai jopa levyn ”jumiutumisen”. Tällaiset levyt ovat yleensä käyttökelvottomia ja vailla keräilyarvoa, ellei kyseessä ole erityisen harvinainen tuote.

Vinyylilevy ja sen pinnalla olevia pölyhiukkasia
Vinyylilevyt keräävät helposti pölyä

Vinyylilevyjen käsittely

Vinyylilevyjen oikeanlainen säilyttäminen ja käsittely ovat ensiarvoisen tärkeitä niiden kunnon ylläpitämisen kannalta. Käsiteltäessä levyjä tulee ne aina puhdistaa antistaattisella harjalla ennen kuuntelua. Vinyyleistä tulisi pitää kiinni ainoastaan levyn ulkoreunoista, sillä sormenjäljet ääniurissa vaikuttavat äänenlaatuun ja keräävät ylimääräistä likaa. Likainen levy voi äänenlaadullisesti vaikuttaa paljon huonommalta, mitä sen kunto todellisuudessa on. Siksi levyjä tulisi myös puhdistaa sopivin väliajoin.

Kun levy on kuunneltu, tulee se sijoittaa takaisin suojapussiinsa ja levykansiin. Vinyylilevyjä tulisi säilöä väljästi pystyasennossa eikä niitä saa altistaa kuumuudelle. Vinyylien kohdalla tulee myös muistaa se, että jokainen kuuntelukerta kuluttaa levyä. Kun levysoittimen neula kulkee vinyylilevyn uralla, se samalla ”syö” levyn pintaa. Kulumista voidaan ehkäistä pitämällä levysoitin oikeissa säädöissä ja uusimalla timanttineula sopivin väliajoin.

Levyjen luokitteluasteikot

Useat levykaupat ja -harrastajat käyttävät kansainvälistä kuntoluokittelua, joka perustuu englanninkielisiin kuntoarvioihin. Skaala ulottuu Mint-luokituksesta Poor-luokitukseen. Mint tarkoittaa käyttämätöntä levyä ja Poor-luokituksella oleva levy on lähinnä tunnistettavissa äänilevyksi. Tästä luokittelusta on olemassa useita erilaisia välimuotoja. Kaikkia luokitusasteita ei aina käytetä ja sanallisten asteikkojen täsmennyksenä näkyy + ja – -merkintöjä. Useat erilaiset merkintätavat tekevät luokittelusta jokseenkin sekavan ja epäluotettavan.

VintageVarasto käyttää omaa luokittelutapaansa yleisen kuntoluokituksen epämääräisyydestä johtuen. Näin varmistumme, että myös asiakas tietää, mistä puhutaan. Seuraavassa listauksessa on kerrottu kunkin kuntoluokan kriteerit. Suomenkielisen luokan perässä on myös englanninkieliset termit, jotta vertailu muualla käytettyyn luokitteluun onnistuu. Kansainvälisestä luokittelusta voi lukea lisää täältä.

Meidän luokitteluasteikko on seuraavanlainen:

  • Uusi (M): Vinyylilevy yhä muoveissa
  • Erinomainen (EX/EX-): Lähes uudenveroinen yksilö. Levyssä vähäisiä hiusnaarmuja, joita ei huomaa kuunnellessa
  • Hyvä (VG+): Levyssä hiusnaarmuja. Mahdollista taustarahinaa. Ei napsetta
  • Tyydyttävä (VG): Muutamia näkyviä naarmuja. Rahinaa. Vähäistä napsetta
  • Kohtalainen (G) : Useita näkyviä naarmuja. Rahinaa ja pauketta
Naarmuja levyn pinnassa
Tätä levyä ei ole käsitelty silkkihansikkain. Naarmuista huolimatta levy soi pomppimatta läpi. Kuntoluokitus tälle levylle on kohtalainen.

Vastaavalla asteikolla arvioidaan myös levyjen kannet:

  • Uusi (M): Kannen päällä ehjä ja avaamaton kutistemuovi
  • Erinomainen (EX/EX-): Kansi siisti ja kaikki alkuperäiset liput ja laput mukana. Reunoissa ja kulmissa mahdollisesti vähäistä kulumaa.
  • Hyvä (VG+): Kannessa kulumaa, vähäistä taittumaa tai ring wearia. Mahdollisia NicePrice -tarroja ym.
  • Tyydyttävä (VG): Kannessa selkeitä kulumisen jälkiä tai pieni repeämä. Taitoksia tai ring wearia. Osa alkuperäisistä lappusista puuttuu tai sisäpussi vaihdettu.
  • Kohtalainen (G): Kannessa isoja repeämiä tai kastumisen merkkejä.
Levykansien selkämykset ovat usein herkimpiä kohtia kulumiselle

Levyjen kansien kunnosta puhuttaessa on käyttöön vakiintunut muutama englanninkielinen termi, joita on ehkä hyvä selventää tässä yhteydessä.

  • Ring wear: tarkoittaa kulumaa, joka muodostuu levyjen ollessa liian ahtaasti hyllyssä. Tällöin kansiin muodostuu pyöreä jälki, joka noudattelee vinyylilevyn ääriviivoja.
  • Cut out: Poistettu kulma, reikä tai lovi levyn kansissa. Pohjoisamerikkalainen tapa merkata poistomyyntilevyt. Ei ilmene suoraan kansien kuntoluokasta, vaan ilmoitetaan erikseen.

Myytävien levyjen kohdalla ilmoitamme erikseen sekä levyn että kannen kunnon. Levyt ja kannet ovat vähintään mainitun kuntoluokan veroisessa kunnossa. Toisin sanoen luokittelemme rajatapaukset siis aina alempaan kuntoluokkaan. Mikäli myytävän tuotteen kunnosta on epäselvyyttä, voit aina pyytää meiltä lisäkuvia ja tarkempaa tietoa tuotteesta!