Miksi ostaa käytettyä, kun uusi vastaava tuote on saatavilla? Monesti käytetty tuote on ekologisempi ja eettisempi valinta. Sen lisäksi, että VintageVarasto pyrkii tarjoamaan kattavasti näitä valintoja, pyrimme tuomaan ekologisuuden ja eettisyyden esiin myös päivittäisessä toiminnassamme.
Kulutamme luonnonvaroja vuosittain lähes kaksinkertaisen määrän maapallon kantokykyyn nähden. Laskennallisesti tälle vuodelle varatut luonnonvarat käytettiin loppuun heinäkuussa. Meidän suomalaisten kulutustahti on kuitenkin kiivaampi, sillä me vietimme ylikulutuspäiväämme jo maaliskuussa! (Yle, 28.7.2022) On siis sanomattakin selvää, että meidän tulee hidastaa kulutustahtiamme, jotta tästä planeetasta jää jotain jäljelle myös tuleville sukupolville. Eli kun seuraavan kerran etsit tarvitsemaasi vaatetta, huonekalua tai käyttöesinettä, kannattaa katseet suunnata kohti käytettyjä kamppeita.
Älä ihmettele, jos saat tilauksesi vaikkapa Raision pahvilaatikossa. Pyrimme käyttämään lähetyksissämme puhtaita ja ehjiä käytettyjä pakkausmateriaaleja.
Ekologisuus
Ekologisuus leimaa toimintaamme kautta linjan, sillä suuri osa lähetyksissä käyttämistämme pakkausmateriaaleista on kierrätysmateriaalia. Pakkaamme tilaukset pahvilaatikoihin, joita ystävämme meille toimittavat omien nettitilaustensa jäljiltä. Pehmikkeinä pakkauksissa on yleensä vanhoja sanomalehtiä. Pakkausteipit joudumme valitettavasti ostamaan uutena, sillä kertaalleen käytetty teippi ei tartu kovin hyvin. Tuotteidemme kuljetuksesta vastaava Matkahuolto pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. He muun muassa siirtyvät käyttämään biodieseliä kuljetuksissaan vuoden 2023 alusta. Lisää Matkahuollon toimenpiteistä kohti hiilineutraalia tulevaisuutta voit lukea täältä.
Meille tulee myös jonkin verran rikkinäisiä tai puutteellisia esineitä. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan korjaamaan ja täydentämään esineet siten, että ne olisivat jälleen käyttökelpoisia. Aina se ei toki ole mahdollista, mutta silloinkin esineestä pyritään käyttämään kaikki mahdollinen hyödyksi. Joko varaosina tai kierrätysmateriaalina. Pyrimme kierrättämään myös kaiken kuolinpesien ja irtaimistojen tyhjennyksistä tulevan meille kelpaamattoman esineistön. Esimerkiksi osa huonekaluista ovat sellaisia, joita meidän ei kannata myydä. Yleensä lahjoitamme sen kaltaiset esineet eteenpäin, koska tärkeintä on saada ehjästä tavarasta kaikki hyöty irti. Roskiin pyrimme laittamaan mahdollisimman vähän tavaraa, joskin hävikkiä ei pystytä kokonaan välttämään.
Iso osa myymistämme vaatteista ovat kotimaista tuotantoa!
Eettisyys
Vanhat esineet ovat monesti myös eettisesti järkevä valinta uuden sijaan. Kansainvälinen vaatebisnes on saanut runsaasti lokaa niskaansa huonojen työolojen ja kertakäyttökulttuurin takia. Eikä suotta. Ei ole myöskään ekologista lennättää tonneittain vaatteita indokiinalaisista tehtaista, kun tarjolla on järkeviä kotimaisia vaihtoehtoja. Iso osa VintageVaraston myymistä vanhoista vaatteista on kotimaista tuotantoa. Suomessa on 1900-luvun aikana toiminut useampi sata erilaista vaatetehdasta ja ompelimoa, joten käytettyjen vaatteiden kohdalla kotimaista tarjontaa todellakin löytyy. Finn Karelia, Keskon vaatetehdas, L-Kolttu, Marimekko, Master-Coat, Misstex, Terinit. Siinäpä muutama vaatetehdas, joiden tuotteita meillä on myyty.
Lopuksi täytyy todeta, että on myös ihan ok ostaa osa asioista uutena. Alusvaatteet, patjat ja vaikkapa pyöräilykypärä ovat asioita, joita ei kannata ostaa käytettynä. Mutta jotta voimme valmistaa ja kuluttaa joitain uusia tuotteita, on syytä käyttää jo olemassa olevaa esinettä silloin, kun se on mahdollista.
VintageVaraston perustaminen ei ollut mikään päähänpisto, vaan jo pitempään harkittu liikku. Vanhan tavaran yrityksen perustamiseen vaikutti tietysti opintoni ja työkokemukseni historian, taiteen ja museoiden parissa, mutta suurimpana vaikuttimena oli kuitenkin oma vintage-harrastus. Tässä blogitekstissä kirjoitan omasta harrastuksestani ja esittelen vintage-vaatteita, joita käytän päivittäin. Vintage-pukeutuminen on minulle arkipäivää ja usein ylläni on jokin vanha vaate tai asuste.
Vintage-vaatteiden keräily alkoi omalta osaltani 2000-luvun loppupuolella, kun olin itse yläkoulussa. Vanhojen vaatteiden pariin ajauduin musiikin kautta, kun kuulokkeissa pauhasi Rauli ”Badding” Somerjoen ja Hurriganesin kaltaiset rock-uroot 1970-luvulta. Samalla tutustuin myös 1950-luvun alkuperäiseen rock-kulttuuriin ja pukeutumiseen. Siitä seurasi ankara rockabilly-vaihe pukeutumisen ja hiustyylin osalta. Myöhemmin musiikkimaun laajentuessa päälleni alkoi eksyä myös muunlaista vanhaa. Vaatekaapissani olikin paljon leveäkauluksisia paitoja, vakosamettihousuja sekä muita vintage-vaatteita 1970-luvulta. Nykyisin pukeudun rennommin ja huomattavasti käytännöllisemmin, mutta vintage-vaatteet ovat pitäneet pintansa varsinkin ulkopukeutumisessa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä talvikarderoopistani.
1. Lippalakki, ruskeaa villakangasta, Fredrikson
Fredrikson on varmasti monelle tuttu päähineitä ja lakkeja valmistava yritys. Yrityksen nimestä tulevat mieleen ensimmäisenä ylioppilaslakit, joita valmistetaan nykyään Viitasaaren tehtaalla. Tämä ruskea lippalakki on valmistettu kuitenkin Jyväskylässä, jossa yritys on perustettu vuonna 1887. Oma hattuni edustaa todennäköisesti 1970- tai 1980-lukua. Vaikka lakki ei peitä korvia, sopii se hyvin talvikäyttöön, sillä villakangas ja topattu vuori pitävät pään lämpimänä. Löysin lakin pari vuotta sitten Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä.
2. Tumma villakangastakki, Ritari Coat, Tampereen Pukutehdas
Tämä tummansininen tai musta villakangastakki on ullakkolöytöjä. Tampereen Pukutehtaan valmistama takki on kuulunut mahdollisesti jommalle kummalle iso-enolleni. Löysin takin heidän kotitalonsa ullakolta pukupussista. Tämä vaate oli yksi ensimmäisistä vintage-vaatteistani. Takki on ollut silloin tällöin käytössä juhlavaatteena, mutta nyttemmin olen ottanut sen osaksi arkipukeutumistani. Ruutukuvio tuo mukavasti ryhtiä pehmeään villakankaaseen. Vuori on liukasta satiinintyyppistä kangasta.
Tampereen Pukutehtaan tuotelappu. Tätä tuotemerkkiä on käytetty tiettävästi 1960-luvun puolivälissä
Ritari Coat -takin kankaan tuotelappu. Näin hurjaan menoon en tämän takin kanssa antautuisi.
3. Harmaa sarkatakki, Kaleva, Karjalan Puku Oy, Viipuri
Sotilasmanttelia muistuttava harmaa sarkatakki löytyi myöskin Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä. En ensin edes huomannut takkia, mutta vaimoni kehotti katsomaan vaaterekkiä tarkemmin. Olin tohkeissani pitkästä takista, jonka päälimateriaalina oli tiivis vanhanajan sarka. Vasta kotona huomasin katsoa tuotelappua tarkemmin. Lapussa luki Karjalan Puku Oy, Viipuri! Kaleva-pukuja oli tullut kyllä vastaan aiemminkin, sillä tehdas toimi Jyväskylässä aina vuoteen 2008 saakka. Sen sijaan alunperin vuonna 1924 Viipurissa perustetun yrityksen alkuperäisen tehtaan tuotantoa en ollut nähnyt koskaan. Tämä takki on valmistettu todennäköisesti 1930-luvulla tai 1940-luvulla, mikäli tehdas jatkoi tuotantoa jatkosodan aikana.
Vanha kansallisperinteestä ammentava povimerkki on jo hiukan rispaantunut
Sarkatakki ulottuu polviin saakka ja se on todella lämmin. Tiiviin päälikankaan läpi ei juuri pääse tuuli eikä tuiverrus. Isoihin taskuihin mahtuu suuremmatkin tumput talteen. Pidän erityisesti takin kauluksesta, joka on todella leveä. Takki on yllättävän hyväkuntoinen ikäänsä nähden. Päälikangas on kauttaaltaan hiukan kellastunut ja vuorikankaassa on muutama saumastaan ratkennut kohta, mutta muuten takki on varsin ryhdikkäässä kunnossa. Ainoana huonona puolena tässä takissa on sen jäykkyys. Varsinkin autoon istuessa takki tahtoo painaa ja helma luikahtaa oven väliin. Se on kuitenkin pieni paha siihen nähden, että joka kerta kun puen tämän yli kahdeksankymmentävuotiaan takin päälleni, hiipii hymynkare huulilleni.
4. Ruotsin armeijan hiihtomaiharit, Tretorn
Näitä kenkiä ei saa kävelemällä rikottua! Niin hyvin Tretorn on nämä hiihtomaiharit aikanaan valmistanut. Mallia m59 olevat maiharit eivät ole enää missään paraatikunnossa, mutta ovat kuitenkin täysin ehjät. Löysin maiharit eräältä porvoolaiselta kirpputorilta pari vuotta sitten. Kengät olivat paksun lian peitossa, mutta puhdistamalla näistä tuli vielä oivat käyttökengät. Vanha nahka on tarpeeksi pehmeää arkikäyttöä varten ja rasvattuna se pitää hyvin vettä. Koko on minulle juuri sopivasti yhden numeron liian iso, joten sisälle mahtuu paksu villasukka talvikäyttöä ajatellen. Näissä maihareissa on hiihtokärki ja kannassa ura jousisiteelle, joten hiihtäminen onnistuu myös, nimimerkillä kokeiltu on! Tuunasin kenkiä hiukan urbaanimmaksi värikkäillä kengännauhoilla. Kengät ovat pohjan leimoista päätellen valmistettu 1970-luvun alkupuolella ja uudet kumipohjat niihin on naulattu 1988. Pohjat alkavat olla jo uusimisen tarpeessa, sillä kovettunut kumi ja sileä jää eivät ole hyvä yhdistelmä, jälleen nimimerkillä kokeiltu on.
Lähes vastaava kenkämalli oli Ruotsin armeijalla käytössä jo toisen maailmansodan aikaan. Ruotsissa on tepasteltu myös kumiterällä varustetulla mallilla, joka on muuten identtinen näiden kenkien kanssa. Jos etsit tyylikkäitä hiihtokenkiä perinteisiin metsäsuksiin, suosittelen ehdottomasti metsästämään tätä m59-maiharia!
5. Puna-armeijan talvitakki, puuvilla, Neuvostoliitto
Neuvostoarmeijan käyttämä ja valmistuttama jäykkää puuvillaa oleva talvitakki ei ole käytännöllinen talvivaate. Edellisen lauseen väite ei pidä ollenkaan paikkaansa, sillä tämä itäihme jostain 1970- tai 1980-luvulta on mitä parhain cityhipsterin pukine! Takin toppavuoren täyte on vanua, joka pysyy paikallaan pystytikkauksien avulla. Valitettavasti tässä uudemmassa mallissa ei ole päälikankaan pystytikkausta, jollainen on puna-armeijan toisessa maailmansodassa käyttämässä ikonisessa talvitakissa. Kyseistä takkia voi pitää tikkitoppatakkien edelläkävijänä! Vanutäytettä on paksusti, minkä takia laitan tämän takin päälle vasta elohopean painuessa alle kymmenen pakkasasteen. Paksu puuvillakangas torjuu myös tuulta kiitettävästi. Takin värimaailma on varsin masentava ja hapankaalinen, mutta senkin voi tulkita vain tyylikeinoksi. Ainoa todellinen miinus takissa on sen lyhyet hihat. Reilun kokoiset lapaset paikkaavat tilannetta hyvin.
Lopuksi
Tässäpä hieman turinoita omasta vaatetuksestani. Kuten ylläolevista vaatteista voi päätellä, oma tyylini on klassinen miesten tyyli maustettuna armeijan kamppeilla. Teinivuosien alkuinnostuksen laannuttua pukeutumisessa tyyliä tärkeämmäksi on noussut käytännöllisyys. Toisin kuin voisi ajatella, vanhat vaatteet ja asusteet ovat hyvinkin käytännöllisiä. Esimerkiksi talvivaatteissa mitoitukset ovat useasti reilumpia, jolloin päällystakin alle mahtuu mukavasti vaikkapa villapaita. Lisäksi takkien helmat ovat pidempiä, mikä estää vilun hiipimisen alaselän puolelta. Käytännöllisyyttä ovat myös materiaalit. Villa- ja sarkakankaat ovat moninverroin kestävämpiä nykyisiin keinokuituihin verrattuna. Kastuttuaan luonnonmateriaalit kuivuvat keinokuituja hitaammin, mutta toisaalta villa lämmittää märkänäkin. Lisäksi kaupunkiolosuhteissa pääsee räntäsateesta kuivattelemaan varsin vikkelästi.
Yrittäjän vaatekomeroa ja vintage-vaatteita tuuletetaan mahdollisesti myöhemminkin hieman eri teemalla. Ennen sitä käy kurkkaamassa VintageVaraston valikoima ekologisia ja laadukkaita vintage-vaatteita. Tuotteita lisäillään verkkokauppaan jatkuvasti, joten valikoima kasvaa koko ajan.
Huonekaluja, vaatteita, Lp-levyjä sekä kaikenmaailman roinaa ja aarteita. Miten ajauduimme vanhojen esineiden pariin? Sitä pyrin selventämään tämän kirjoituksen avulla.
Otsikon kysymykseen löytyy useampi vastaus, sillä eihän mikään asia ole pelkästään mustavalkoinen. Ensinnäkin, valmistuin vuoden 2019 pääteeksi maisteriksi Oulun yliopistosta. Opintojen jälkeen olen tehnyt pari lyhyttä työpätkää museoiden parissa, mutta mitään pitempää työpestiä ei Oulun alueelta ollut näköpiirissä. Vaikka työttömyys antoikin paljon aikaa rakkaalle pilkkiharrastukselle, ei viikottaiset ahvensaaliit korvanneet varsinaista työntekoa ja siitä saatavaa ansiota. Siksi oli mietittävä keinoja työllistää itsensä.
Mistä löysin romujen ja aarteiden pariin?
Olin tutustunut vanhoihin esineisiin jo paljon ennen opintojani ja museossa työskentelyä. Vanhempani harrastavat aktiivisesti antiikin ja vanhojen esineiden keräilyä. Olenkin käynyt kirpputoreilla jo ennen nykyistä kirppisbuumia ja tutustunut käytettyjen tavaroiden maailmaan sitä kautta. Hauska sattumus oli, kun yritystä perustaessa paikallinen yritysneuvoja totesi, että esimerkiksi vinyylilevyt ovat tulossa uudelleen muotiin. Tuumasin hänelle, että ne ovat olleet jo aika kauan muodissa ja muistelin myöhemmin ostaneeni ensimmäisen vinyylini noin 15 vuotta sitten. Olen siis kuunnellut analogista musiikkia yli puolet elämästäni!
Olen itse kiinnostunut käytännössä kaikesta vanhasta. Aikojen saatossa on tullut perehdyttyä jos minkälaiseen vimpaimeen ja vekottimeen. Uskallankin sanoa omaavani varsin laajasti tietoa erilaisista esineistä. Jos aina ei satu muistamaan esimerkiksi jonkun tietyn lasimaljakon suunnittelijaa, pystyn kuitenkin usein esittämään valistuneita arvauksia esineen valmistusajankohdasta ja -maasta sekä käyttötarkoituksesta. Laaja harrastuneisuus olikin selkeästi yksi asia, joka johti tämän verkkokaupan perustamiseen.
Miksi joku esine on keräilyesine ja toinen ei?
Yksi syy tämän verkkokaupan perustamiseen on myös tiedon levittäminen. Vaikka internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy nykyisin varsin helposti tietoa, ei kaikki asiat ole vieläkään listattuna verkkoon. Osa esinetietoudesta on edelleen pelkästään suullisena perimätietona, eikä sitä ole hoksattu aina kirjata ylös. Tarkoituksenani onkin kirjoittaa informatiivisia artikkeleita verkkokauppamme blogiin.
Artikkeleiden on tarkoitus valaista vanhojen esineiden maailmaa monelta eri kantilta. Miksi toinen esine omaa keräilyarvoa ja miksi toinen tavara museoarvoa? Mitä ylipäänsä ovat keräilyarvo ja museoarvo? Millainen on hyväkuntoinen vanha esine? Voiko käytetty esine edes olla hyväkuntoinen? Uusia kirjoituksia pyrin julkaisemaan parin viikon välein. Välillä artikkeleissa saatetaan käsitellä hyvinkin tarkkaa aihepiiriä ja välillä laveammin keräilyä koko laajuudessaan. Tarjoilen myös kokemuksia yrittäjyydestä ja haluan sillä tavoin kertoa rehellisesti toiminnastamme. Kaiken taustalla on kuitenkin taivoitteemme reiluun ja rentoon kaupankäyntiin.
Harrastukseen liittyy myös ekologisuus
Keräilyssä ja vanhoissa esineissä korostuu itselleni myös ekologisuus. Usein käytetty tavara voi olla yhtä hyvä kuin uusi, joskus jopa parempi! Tämä ei tietystikkään aina päde ja useat menneisyyden esineet olivat umpisurkeita omassa käyttötarkoituksessaan. Osa lukijoista saattaa esimerkiksi muistaa, miksi ostamme maitomme nykyisissä pahvipakkauksissa, emmekä muovipusseissa. Vaikka maitopussit särkyivät varsin helposti ja niistä oli vaikea kaataa maitoa, on niistäkin ollut jotain iloa. Mummolassani oli useita maitopusseista kudottuja räsymattoja, jotka olivat kestävyydessään verrattomia! Kaikkea käyttötarkoitukseensa kelpaamatonta ei siis kannata heittää pois, sillä siitä voi olla vielä johonkin toiseen tarpeeseen.
Lopuksi
Kootusti motivaationa uuden verkkokaupan perustamiseen olivat tahto työllistää itsensä, luottamus omaan ammattitaitoon ja harrastuneisuuteen sekä ekologinen kuluttaminen. Näistä lähtökohdista pyrkimyksenämme on tarjota teille mahdollisimman kattava valikoima erilaisia vanhoja esineitä ja keräilytuotteita sekä asiantuntemusta niihin liittyen.
