Miksi ostaa käytettyä, kun uusi vastaava tuote on saatavilla? Monesti käytetty tuote on ekologisempi ja eettisempi valinta. Sen lisäksi, että VintageVarasto pyrkii tarjoamaan kattavasti näitä valintoja, pyrimme tuomaan ekologisuuden ja eettisyyden esiin myös päivittäisessä toiminnassamme.
Kulutamme luonnonvaroja vuosittain lähes kaksinkertaisen määrän maapallon kantokykyyn nähden. Laskennallisesti tälle vuodelle varatut luonnonvarat käytettiin loppuun heinäkuussa. Meidän suomalaisten kulutustahti on kuitenkin kiivaampi, sillä me vietimme ylikulutuspäiväämme jo maaliskuussa! (Yle, 28.7.2022) On siis sanomattakin selvää, että meidän tulee hidastaa kulutustahtiamme, jotta tästä planeetasta jää jotain jäljelle myös tuleville sukupolville. Eli kun seuraavan kerran etsit tarvitsemaasi vaatetta, huonekalua tai käyttöesinettä, kannattaa katseet suunnata kohti käytettyjä kamppeita.
Älä ihmettele, jos saat tilauksesi vaikkapa Raision pahvilaatikossa. Pyrimme käyttämään lähetyksissämme puhtaita ja ehjiä käytettyjä pakkausmateriaaleja.
Ekologisuus
Ekologisuus leimaa toimintaamme kautta linjan, sillä suuri osa lähetyksissä käyttämistämme pakkausmateriaaleista on kierrätysmateriaalia. Pakkaamme tilaukset pahvilaatikoihin, joita ystävämme meille toimittavat omien nettitilaustensa jäljiltä. Pehmikkeinä pakkauksissa on yleensä vanhoja sanomalehtiä. Pakkausteipit joudumme valitettavasti ostamaan uutena, sillä kertaalleen käytetty teippi ei tartu kovin hyvin. Tuotteidemme kuljetuksesta vastaava Matkahuolto pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. He muun muassa siirtyvät käyttämään biodieseliä kuljetuksissaan vuoden 2023 alusta. Lisää Matkahuollon toimenpiteistä kohti hiilineutraalia tulevaisuutta voit lukea täältä.
Meille tulee myös jonkin verran rikkinäisiä tai puutteellisia esineitä. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan korjaamaan ja täydentämään esineet siten, että ne olisivat jälleen käyttökelpoisia. Aina se ei toki ole mahdollista, mutta silloinkin esineestä pyritään käyttämään kaikki mahdollinen hyödyksi. Joko varaosina tai kierrätysmateriaalina. Pyrimme kierrättämään myös kaiken kuolinpesien ja irtaimistojen tyhjennyksistä tulevan meille kelpaamattoman esineistön. Esimerkiksi osa huonekaluista ovat sellaisia, joita meidän ei kannata myydä. Yleensä lahjoitamme sen kaltaiset esineet eteenpäin, koska tärkeintä on saada ehjästä tavarasta kaikki hyöty irti. Roskiin pyrimme laittamaan mahdollisimman vähän tavaraa, joskin hävikkiä ei pystytä kokonaan välttämään.
Iso osa myymistämme vaatteista ovat kotimaista tuotantoa!
Eettisyys
Vanhat esineet ovat monesti myös eettisesti järkevä valinta uuden sijaan. Kansainvälinen vaatebisnes on saanut runsaasti lokaa niskaansa huonojen työolojen ja kertakäyttökulttuurin takia. Eikä suotta. Ei ole myöskään ekologista lennättää tonneittain vaatteita indokiinalaisista tehtaista, kun tarjolla on järkeviä kotimaisia vaihtoehtoja. Iso osa VintageVaraston myymistä vanhoista vaatteista on kotimaista tuotantoa. Suomessa on 1900-luvun aikana toiminut useampi sata erilaista vaatetehdasta ja ompelimoa, joten käytettyjen vaatteiden kohdalla kotimaista tarjontaa todellakin löytyy. Finn Karelia, Keskon vaatetehdas, L-Kolttu, Marimekko, Master-Coat, Misstex, Terinit. Siinäpä muutama vaatetehdas, joiden tuotteita meillä on myyty.
Lopuksi täytyy todeta, että on myös ihan ok ostaa osa asioista uutena. Alusvaatteet, patjat ja vaikkapa pyöräilykypärä ovat asioita, joita ei kannata ostaa käytettynä. Mutta jotta voimme valmistaa ja kuluttaa joitain uusia tuotteita, on syytä käyttää jo olemassa olevaa esinettä silloin, kun se on mahdollista.
VintageVaraston perustaminen ei ollut mikään päähänpisto, vaan jo pitempään harkittu liikku. Vanhan tavaran yrityksen perustamiseen vaikutti tietysti opintoni ja työkokemukseni historian, taiteen ja museoiden parissa, mutta suurimpana vaikuttimena oli kuitenkin oma vintage-harrastus. Tässä blogitekstissä kirjoitan omasta harrastuksestani ja esittelen vintage-vaatteita, joita käytän päivittäin. Vintage-pukeutuminen on minulle arkipäivää ja usein ylläni on jokin vanha vaate tai asuste.
Vintage-vaatteiden keräily alkoi omalta osaltani 2000-luvun loppupuolella, kun olin itse yläkoulussa. Vanhojen vaatteiden pariin ajauduin musiikin kautta, kun kuulokkeissa pauhasi Rauli ”Badding” Somerjoen ja Hurriganesin kaltaiset rock-uroot 1970-luvulta. Samalla tutustuin myös 1950-luvun alkuperäiseen rock-kulttuuriin ja pukeutumiseen. Siitä seurasi ankara rockabilly-vaihe pukeutumisen ja hiustyylin osalta. Myöhemmin musiikkimaun laajentuessa päälleni alkoi eksyä myös muunlaista vanhaa. Vaatekaapissani olikin paljon leveäkauluksisia paitoja, vakosamettihousuja sekä muita vintage-vaatteita 1970-luvulta. Nykyisin pukeudun rennommin ja huomattavasti käytännöllisemmin, mutta vintage-vaatteet ovat pitäneet pintansa varsinkin ulkopukeutumisessa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä talvikarderoopistani.
1. Lippalakki, ruskeaa villakangasta, Fredrikson
Fredrikson on varmasti monelle tuttu päähineitä ja lakkeja valmistava yritys. Yrityksen nimestä tulevat mieleen ensimmäisenä ylioppilaslakit, joita valmistetaan nykyään Viitasaaren tehtaalla. Tämä ruskea lippalakki on valmistettu kuitenkin Jyväskylässä, jossa yritys on perustettu vuonna 1887. Oma hattuni edustaa todennäköisesti 1970- tai 1980-lukua. Vaikka lakki ei peitä korvia, sopii se hyvin talvikäyttöön, sillä villakangas ja topattu vuori pitävät pään lämpimänä. Löysin lakin pari vuotta sitten Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä.
2. Tumma villakangastakki, Ritari Coat, Tampereen Pukutehdas
Tämä tummansininen tai musta villakangastakki on ullakkolöytöjä. Tampereen Pukutehtaan valmistama takki on kuulunut mahdollisesti jommalle kummalle iso-enolleni. Löysin takin heidän kotitalonsa ullakolta pukupussista. Tämä vaate oli yksi ensimmäisistä vintage-vaatteistani. Takki on ollut silloin tällöin käytössä juhlavaatteena, mutta nyttemmin olen ottanut sen osaksi arkipukeutumistani. Ruutukuvio tuo mukavasti ryhtiä pehmeään villakankaaseen. Vuori on liukasta satiinintyyppistä kangasta.
Tampereen Pukutehtaan tuotelappu. Tätä tuotemerkkiä on käytetty tiettävästi 1960-luvun puolivälissä
Ritari Coat -takin kankaan tuotelappu. Näin hurjaan menoon en tämän takin kanssa antautuisi.
3. Harmaa sarkatakki, Kaleva, Karjalan Puku Oy, Viipuri
Sotilasmanttelia muistuttava harmaa sarkatakki löytyi myöskin Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä. En ensin edes huomannut takkia, mutta vaimoni kehotti katsomaan vaaterekkiä tarkemmin. Olin tohkeissani pitkästä takista, jonka päälimateriaalina oli tiivis vanhanajan sarka. Vasta kotona huomasin katsoa tuotelappua tarkemmin. Lapussa luki Karjalan Puku Oy, Viipuri! Kaleva-pukuja oli tullut kyllä vastaan aiemminkin, sillä tehdas toimi Jyväskylässä aina vuoteen 2008 saakka. Sen sijaan alunperin vuonna 1924 Viipurissa perustetun yrityksen alkuperäisen tehtaan tuotantoa en ollut nähnyt koskaan. Tämä takki on valmistettu todennäköisesti 1930-luvulla tai 1940-luvulla, mikäli tehdas jatkoi tuotantoa jatkosodan aikana.
Vanha kansallisperinteestä ammentava povimerkki on jo hiukan rispaantunut
Sarkatakki ulottuu polviin saakka ja se on todella lämmin. Tiiviin päälikankaan läpi ei juuri pääse tuuli eikä tuiverrus. Isoihin taskuihin mahtuu suuremmatkin tumput talteen. Pidän erityisesti takin kauluksesta, joka on todella leveä. Takki on yllättävän hyväkuntoinen ikäänsä nähden. Päälikangas on kauttaaltaan hiukan kellastunut ja vuorikankaassa on muutama saumastaan ratkennut kohta, mutta muuten takki on varsin ryhdikkäässä kunnossa. Ainoana huonona puolena tässä takissa on sen jäykkyys. Varsinkin autoon istuessa takki tahtoo painaa ja helma luikahtaa oven väliin. Se on kuitenkin pieni paha siihen nähden, että joka kerta kun puen tämän yli kahdeksankymmentävuotiaan takin päälleni, hiipii hymynkare huulilleni.
4. Ruotsin armeijan hiihtomaiharit, Tretorn
Näitä kenkiä ei saa kävelemällä rikottua! Niin hyvin Tretorn on nämä hiihtomaiharit aikanaan valmistanut. Mallia m59 olevat maiharit eivät ole enää missään paraatikunnossa, mutta ovat kuitenkin täysin ehjät. Löysin maiharit eräältä porvoolaiselta kirpputorilta pari vuotta sitten. Kengät olivat paksun lian peitossa, mutta puhdistamalla näistä tuli vielä oivat käyttökengät. Vanha nahka on tarpeeksi pehmeää arkikäyttöä varten ja rasvattuna se pitää hyvin vettä. Koko on minulle juuri sopivasti yhden numeron liian iso, joten sisälle mahtuu paksu villasukka talvikäyttöä ajatellen. Näissä maihareissa on hiihtokärki ja kannassa ura jousisiteelle, joten hiihtäminen onnistuu myös, nimimerkillä kokeiltu on! Tuunasin kenkiä hiukan urbaanimmaksi värikkäillä kengännauhoilla. Kengät ovat pohjan leimoista päätellen valmistettu 1970-luvun alkupuolella ja uudet kumipohjat niihin on naulattu 1988. Pohjat alkavat olla jo uusimisen tarpeessa, sillä kovettunut kumi ja sileä jää eivät ole hyvä yhdistelmä, jälleen nimimerkillä kokeiltu on.
Lähes vastaava kenkämalli oli Ruotsin armeijalla käytössä jo toisen maailmansodan aikaan. Ruotsissa on tepasteltu myös kumiterällä varustetulla mallilla, joka on muuten identtinen näiden kenkien kanssa. Jos etsit tyylikkäitä hiihtokenkiä perinteisiin metsäsuksiin, suosittelen ehdottomasti metsästämään tätä m59-maiharia!
5. Puna-armeijan talvitakki, puuvilla, Neuvostoliitto
Neuvostoarmeijan käyttämä ja valmistuttama jäykkää puuvillaa oleva talvitakki ei ole käytännöllinen talvivaate. Edellisen lauseen väite ei pidä ollenkaan paikkaansa, sillä tämä itäihme jostain 1970- tai 1980-luvulta on mitä parhain cityhipsterin pukine! Takin toppavuoren täyte on vanua, joka pysyy paikallaan pystytikkauksien avulla. Valitettavasti tässä uudemmassa mallissa ei ole päälikankaan pystytikkausta, jollainen on puna-armeijan toisessa maailmansodassa käyttämässä ikonisessa talvitakissa. Kyseistä takkia voi pitää tikkitoppatakkien edelläkävijänä! Vanutäytettä on paksusti, minkä takia laitan tämän takin päälle vasta elohopean painuessa alle kymmenen pakkasasteen. Paksu puuvillakangas torjuu myös tuulta kiitettävästi. Takin värimaailma on varsin masentava ja hapankaalinen, mutta senkin voi tulkita vain tyylikeinoksi. Ainoa todellinen miinus takissa on sen lyhyet hihat. Reilun kokoiset lapaset paikkaavat tilannetta hyvin.
Lopuksi
Tässäpä hieman turinoita omasta vaatetuksestani. Kuten ylläolevista vaatteista voi päätellä, oma tyylini on klassinen miesten tyyli maustettuna armeijan kamppeilla. Teinivuosien alkuinnostuksen laannuttua pukeutumisessa tyyliä tärkeämmäksi on noussut käytännöllisyys. Toisin kuin voisi ajatella, vanhat vaatteet ja asusteet ovat hyvinkin käytännöllisiä. Esimerkiksi talvivaatteissa mitoitukset ovat useasti reilumpia, jolloin päällystakin alle mahtuu mukavasti vaikkapa villapaita. Lisäksi takkien helmat ovat pidempiä, mikä estää vilun hiipimisen alaselän puolelta. Käytännöllisyyttä ovat myös materiaalit. Villa- ja sarkakankaat ovat moninverroin kestävämpiä nykyisiin keinokuituihin verrattuna. Kastuttuaan luonnonmateriaalit kuivuvat keinokuituja hitaammin, mutta toisaalta villa lämmittää märkänäkin. Lisäksi kaupunkiolosuhteissa pääsee räntäsateesta kuivattelemaan varsin vikkelästi.
Yrittäjän vaatekomeroa ja vintage-vaatteita tuuletetaan mahdollisesti myöhemminkin hieman eri teemalla. Ennen sitä käy kurkkaamassa VintageVaraston valikoima ekologisia ja laadukkaita vintage-vaatteita. Tuotteita lisäillään verkkokauppaan jatkuvasti, joten valikoima kasvaa koko ajan.
Vintage, retro ja antiikki toistuvat sanoina vanhojen esineiden ja keräilyn maailmassa jatkuvasti. Niitä käytetään yleisesti ilmaisemaan esineiden ikää tai niiden tyyliä. Mitä nämä sanat oikeasti tarkoittavat? Tämä blogiteksti avaa näiden termien taustat!
Antiikki
Kuten moni muukin teksti, alkaa tämäkin blogiteksti A:sta. Antiikkiesine, antiikkimarkkinat tai antiikinaikainen. Antiikki-sanalla on useita eri merkityksiä. Ensisijaisesti se viittaa Kreikan ja Rooman muinaiseen aikaan. Aikakautta pidetään yleiseurooppalaisen sivistyksen pohjana. Suomen kielessä tapaa joskus myös sanottavan jotain esinettä pilkallisesti antiikinaikaiseksi. Tällä tietysti tarkoitetaan jonkin esineen tai asian olevan vanhanaikainen tai vanhentunut.
Tämä sanonta tuo meitä lähemmäs antiikki-sanan toista määrettä, jota tässä käsittelemme, eli vanhaa esinettä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan on kyse nimenomaan vanhanaikaisesta ja arvokkaasta esineestä. Antiikkiesine voidaan myös ymmärtää reliikiksi tai jäänteeksi menneeltä ajalta.
Kuinka vanha esine on antiikkia? Antikvaari. Antiikkiesineiden tietosanakirjan (2004) mukaan antiikkiesineeksi mielletään yleensä ennen 1840-lukua valmistettu huonekalu tai muu esine. Heti perään teos kuitenkin toteaa tullilaitoksen käsittelevän yli satavuotiaita esineitä antiikkina. Tämä sama määritelmä on useiden maiden tullilaitosten käyttämä. Mikäli tukeudumme ensimmäiseen aikamääritelmään, on meistä harvalla kotonaan antiikkia. Jälkimmäinen arvio onkin mielestäni lähempänä totuutta. Antiikkiesineeksi voidaan nimittää yli satavuotiasta esinettä.
Tämä Tavannes Watch Companyn valmistama avainvetoinen taskukello on tehty 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Ikänsä puolesta se on siis antiikkia!
Antiikki-sanasta on johdettu myös muita vanhoja esineitä tarkoittavia termejä. Joskus, varsinkin vanhojen mattojen kohdalla, näkee puhuttavan semiantiikista. Tällä tarkoitetaan yleisesti yli viisikymmentä vuotta vanhoja esineitä. Samoin näkee puhuttavan popantiikista. Antiikkiesineiden tietosanakirjan määritelmän mukaan sotien jälkeen muodostuneen populaarikulttuurin vaikutuspiiristä tulevat esineet ovat popantiikkia. Esimerkkeinä ovat leikkikalut, äänilevyt ja tuotepakkaukset. Tämä määritelmä on varsin pätevä, joskin nykyisin kyseiselle aikakaudelle on muitakin nimityksiä.
Antiikkihuonekaluissa ja -sisustusesineissä puhutaan myös tarkemmin eri tyylikausista, joilla on omat tunnistettavat piirteensä. Toisaalta puhutaan myös talonpoikaisantiikista, joka on paikallisten puuseppien valmistamaa, varsinaisia antiikin tyylikausia matkivaa esineistöä.
Kootusti antiikkiesineellä tarkoitetaan yleensä vähintään satavuotiasta sisustusesinettä, taideteosta tai huonekalua, joka noudattelee aikakaudelleen ominaista tyylisuuntausta.
Puutuolit ovat yleisimpiä esimerkkejä talonpoikaisantiikista
Retro
Retro-sanaa käytetään usein jonkin nostalgisen esineen tai asian yhteydessä. Retrosisustus, retrovalaisimet ja retrohuonekalut vie ajatuksemme värikkäiden kuvioiden maailmaan, jossa materiaaleina ovat muovi ja metalli. Retrolla tarkoitetaankin usein 1960-luvulta 1980-luvulle valmistettuja esineitä tai näiltä vuosikymmeniltä vaikutuksensa ottanutta uustuotantoa.
Maineikas Merriam-Webster -sanakirja täsmentää retron tarkoittavan jotain muodikkaasti nostalgista tai vanhanaikaista. Retro voi olla asia tai esine, joka tyylittelee, elvyttää tai viittaa vanhoihin tyyleihin ja muotiin. Sanakirjamääritelmissä retron ikään tai alkuperäisyyteen ei sinänsä oteta kantaa. Retro voikin tarkoittaa uutta tai vanhaa. Lähtökohtana kuitenkin on, että retroesine on jollain tapaa nostalginen.
Retro-sanaa lähellä oleva repro on lyhenne sanasta reproduktio eli jäljennös. Sana on alunperin ollut käytössä kuva- ja kirjapainoalalla, mutta on laajentunut käyttöön myös muissa yhteyksissä. Vanhoista esineistä ja keräilystä puhuttaessa reprolla tarkoitetaan siis tarkasti esikuvansa mukaisesti valmistettua uutta esinettä. Esimerkiksi reprovaatteita käytetään erilaisissa mennyttä aikaa elävöittävissä tapahtumissa ja harrastuksissa.
Kirkkaat värit kuuluvat retroon
Retroa voi olla myös muoto!
Muovi on materiaaleista retroin. Muovin käyttö väheni 1970-luvun öljykriisin takia.
Vintage
Lopuksi pääsemme vintageen, joka esiintyy myös yrityksemme nimessä. Mitä vintage on? Lähdetään jälleen liikkeelle sanakirjamääritelmästä. Alkukielellä eli englanniksi vintage on alun perin tarkoittanut viinirypäleen vuosikertaa. Toinen ja meille tutumpi määritelmä on jonkin tietyn aikakauden esine. Kielitoimiston sanakirja kertoo vintagen tarkoittavan tietyn aikakauden muotia tai tyyliä.
Vintage sisältää sen alkuperäisen merkityksen takia myös arvottavan aspektin. Ovatko kaikki tavarat vanhat tavarat vintagea eli vuosikertatavaroita? Vuosikertaviineistä puhuttaessa ensimmäisiä mielikuvia ovat korkea hinta ja laatu. Päteekö tämä myös vanhojen tavaroiden kohdalla? Onko vintage aikakautensa laadukkainta antia ja loput esineet romua? Itse en ole tottunut tähän arvottavaan puoleen vintage-sanan yhteydessä. Arkipuheessani kuvailen itseäni romukauppiaaksi, vaikka pyöritänkin VintageVarasto.fi -nimistä verkkokauppaa. Aivan kuten ”toisen romu on toisen aarre”, on vintage-esineitäkin moneen lähtöön.
Iänmääritys ei myöskään ole yksiselitteistä vintage-esineiden kohdalla. Koska antiikkiesineet ovat yli satavuotiaita, täytyy vintagen olla sitä nuorempaa. Aluksi vintagella on viitattu 1920-1950-lukujen pukeutumiseen ja tyyliin. Viime vuosina aikajana on kuitenkin venynyt huomattavasti, sillä 1980-luvun tavaroista voidaan puhua vintage-esineinä.
Vintage-sanaa käytetään usein vanhojen vaatteiden yhteydessä…
…myös kelloja kutsutaan usein vintageksi…
…mutta vintagea voi olla oikeastaan mikä vain sopivan vanha!
Summa Summarum
Kuten saatoimme huomata, termeillä antiikki, retro ja vintage tarkoitetaan kullakin hiukan eri asiaa. Toisaalta näitä termejä voidaan joiltakin osin käyttää myös päällekkäin, sillä esimerkiksi vanhimmat vintageksi mielletyt esineet ovat jo hilkkua vaille antiikki-iässä. Kaikille näille termeille on siis paikkansa. Vanhoista esineistä puhuttaessa saa olla tarkkana, sillä vain yhden kirjaimen heitolla saattaa merkitys muuttua suuresti, kuten sanaparissa retro-repro.
Antiikki-, retro- tai vintage-sanaa ei ole kuitenkaan luotu besserwisseröintiä tai kyttäämistä varten. Termejä käytetään, jotta kanssakeräilijöiden ja romustelijoiden olisi helpompi pysyä kärryillä esineiden iästä ja tyylistä. Pienet lipsahdukset siis sallittakoon puolin ja toisin. Täytyy myös muistaa, että kieli elää varsinkin uudissanojen ja sanalainojen kohdalla vikkelästi, joten merkitykset voivat myös muuttua.
Lopuksi VintageVaraston väki haluaa toivottaa kaikille asiakkailleen ja seuraajilleen oikein antoisaa ja mukavaa uutta vuotta 2022. Toivottavasti korona hellittää kevättä myöten, jotta pääsemme näkemään teitä antiikkimessuilla ja rompetoreilla!
Jonkun hyväkuntoiseksi ajattelema vinyylilevy saattaa toisen mielestä olla jo hyvän aikaa höylätty lätty. Joskus levyn heikko ääni selittyy vinyylin uriin kertyneellä lialla. Entä missä kulkee hyvän ja erinomaisen raja? Tämä kirjoitus raapaisee (sic!) aihetta ja esittelee samalla VintageVaraston kuntoluokittelun periaatteet. Kaikki meillä myytävät levyt ovat arvosteltu kirjoituksessa esitellyllä kaavalla.
Analogisena tallennusmuotona vinyylilevyt ovat haavoittuvaisempia, kuin esimerkiksi cd-levyt. Jälkimmäisissä vähäiset naarmut eivät haittaa ja ongelmia tulee vasta sitten, kun levy alkaa pomppimaan. Vinyyleissä jo vähäiset naarmut voivat vaikuttaa äänenlaatuun. Isommat naarmut aiheuttavat selvää napsumista tai jopa levyn ”jumiutumisen”. Tällaiset levyt ovat yleensä käyttökelvottomia ja vailla keräilyarvoa, ellei kyseessä ole erityisen harvinainen tuote.
Vinyylilevyt keräävät helposti pölyä
Vinyylilevyjen käsittely
Vinyylilevyjen oikeanlainen säilyttäminen ja käsittely ovat ensiarvoisen tärkeitä niiden kunnon ylläpitämisen kannalta. Käsiteltäessä levyjä tulee ne aina puhdistaa antistaattisella harjalla ennen kuuntelua. Vinyyleistä tulisi pitää kiinni ainoastaan levyn ulkoreunoista, sillä sormenjäljet ääniurissa vaikuttavat äänenlaatuun ja keräävät ylimääräistä likaa. Likainen levy voi äänenlaadullisesti vaikuttaa paljon huonommalta, mitä sen kunto todellisuudessa on. Siksi levyjä tulisi myös puhdistaa sopivin väliajoin.
Kun levy on kuunneltu, tulee se sijoittaa takaisin suojapussiinsa ja levykansiin. Vinyylilevyjä tulisi säilöä väljästi pystyasennossa eikä niitä saa altistaa kuumuudelle. Vinyylien kohdalla tulee myös muistaa se, että jokainen kuuntelukerta kuluttaa levyä. Kun levysoittimen neula kulkee vinyylilevyn uralla, se samalla ”syö” levyn pintaa. Kulumista voidaan ehkäistä pitämällä levysoitin oikeissa säädöissä ja uusimalla timanttineula sopivin väliajoin.
Levyjen luokitteluasteikot
Useat levykaupat ja -harrastajat käyttävät kansainvälistä kuntoluokittelua, joka perustuu englanninkielisiin kuntoarvioihin. Skaala ulottuu Mint-luokituksesta Poor-luokitukseen. Mint tarkoittaa käyttämätöntä levyä ja Poor-luokituksella oleva levy on lähinnä tunnistettavissa äänilevyksi. Tästä luokittelusta on olemassa useita erilaisia välimuotoja. Kaikkia luokitusasteita ei aina käytetä ja sanallisten asteikkojen täsmennyksenä näkyy + ja – -merkintöjä. Useat erilaiset merkintätavat tekevät luokittelusta jokseenkin sekavan ja epäluotettavan.
VintageVarasto käyttää omaa luokittelutapaansa yleisen kuntoluokituksen epämääräisyydestä johtuen. Näin varmistumme, että myös asiakas tietää, mistä puhutaan. Seuraavassa listauksessa on kerrottu kunkin kuntoluokan kriteerit. Suomenkielisen luokan perässä on myös englanninkieliset termit, jotta vertailu muualla käytettyyn luokitteluun onnistuu. Kansainvälisestä luokittelusta voi lukea lisää täältä.
Meidän luokitteluasteikko on seuraavanlainen:
Uusi (M): Vinyylilevy yhä muoveissa
Erinomainen (EX/EX-): Lähes uudenveroinen yksilö. Levyssä vähäisiä hiusnaarmuja, joita ei huomaa kuunnellessa
Hyvä (VG+): Levyssä hiusnaarmuja. Mahdollista taustarahinaa. Ei napsetta
Tyydyttävä (VG): Muutamia näkyviä naarmuja. Rahinaa. Vähäistä napsetta
Kohtalainen (G) : Useita näkyviä naarmuja. Rahinaa ja pauketta
Tätä levyä ei ole käsitelty silkkihansikkain. Naarmuista huolimatta levy soi pomppimatta läpi. Kuntoluokitus tälle levylle on kohtalainen.
Vastaavalla asteikolla arvioidaan myös levyjen kannet:
Uusi (M): Kannen päällä ehjä ja avaamaton kutistemuovi
Erinomainen (EX/EX-): Kansi siisti ja kaikki alkuperäiset liput ja laput mukana. Reunoissa ja kulmissa mahdollisesti vähäistä kulumaa.
Hyvä (VG+): Kannessa kulumaa, vähäistä taittumaa tai ring wearia. Mahdollisia NicePrice -tarroja ym.
Tyydyttävä (VG): Kannessa selkeitä kulumisen jälkiä tai pieni repeämä. Taitoksia tai ring wearia. Osa alkuperäisistä lappusista puuttuu tai sisäpussi vaihdettu.
Kohtalainen (G): Kannessa isoja repeämiä tai kastumisen merkkejä.
Levykansien selkämykset ovat usein herkimpiä kohtia kulumiselle
Levyjen kansien kunnosta puhuttaessa on käyttöön vakiintunut muutama englanninkielinen termi, joita on ehkä hyvä selventää tässä yhteydessä.
Ring wear: tarkoittaa kulumaa, joka muodostuu levyjen ollessa liian ahtaasti hyllyssä. Tällöin kansiin muodostuu pyöreä jälki, joka noudattelee vinyylilevyn ääriviivoja.
Cut out: Poistettu kulma, reikä tai lovi levyn kansissa. Pohjoisamerikkalainen tapa merkata poistomyyntilevyt. Ei ilmene suoraan kansien kuntoluokasta, vaan ilmoitetaan erikseen.
Myytävien levyjen kohdalla ilmoitamme erikseen sekä levyn että kannen kunnon. Levyt ja kannet ovat vähintään mainitun kuntoluokan veroisessa kunnossa. Toisin sanoen luokittelemme rajatapaukset siis aina alempaan kuntoluokkaan. Mikäli myytävän tuotteen kunnosta on epäselvyyttä, voit aina pyytää meiltä lisäkuvia ja tarkempaa tietoa tuotteesta!
Harrasteajoneuvoparkissa riitti menopelejä. Taustalla Pielinen.
Nurmeksen Lomarompe tarjosi aurinkoa, vettä, iloista mieltä ja kaupankäyntiä. 23.-25.7.2021 pidetty tapahtuma järjestettiin Hyvärilän leirikeskuksen alueella. Järjestäjänä toimi NurmeksenMobilistit ry.
VintageVaraston karavaani saapui kesäkiertueen kolmannelle pysähdyspaikalle torstai-iltana. Saimme hyvän myyntipaikan keskeltä aluetta ja samalla mukavat naapurit myyntikojullemme. Kuurottainen sade haittasi myyntiteltan ja -pöytien pystytystä hiukan, mutta valmista tuli!
Perjantai alkoi mukavissa merkeissä ja ihmisiä alkoi saapua Hyvärilän alueelle. Puoleenpäivään mennessä Suomen oikukas kesäsää näytti kuitenkin todelliset kasvonsa. Eilisillalta tuttu kuurosade jatkui ja perjantai meni pääosin myyntitavaroita suojatessa ja suojapressujen edestakaisessa siirtelyssä.
Perjantaistakin muodostui kuitenkin mukava myyntipäivä. Sade kuitenkin karkoitti kävijöitä, joten iltapäivällä alkoi Hyvärilässä olla jo varsin hiljaista. Oli siis aika suojata myyntiteltta yöksi ja siirtyä kalavesille!
Lauantai alkoi aurinkoisemmissa merkeissä ja aurinkokin lämmitti aika ajoin Lomaromppeen myyntialuetta. Kävijöitä oli huomattavasti enemmän kuin perjantaina ja se näkyi myös myynnissä. Rompetorin yhteydessä ollut harrasteajoneuvoparkki täyttyi myös mukavasti ja paikalla oli kaikenlaisia kulkupelejä.
Deutz D15 erottui oranssin värityksensä ansiosta
Vaikka rompetorilla käydään yleensä kauppaa myyjien ja kävijöiden välillä, tapahtuu kaupantekoa myös myyjien kesken. Parhaat kaupat tehdään yleensä jo ennen varsinaista avausta tai aivan tapahtuman loppuhetkillä. Sanonta ”Toisen romu on toisen aarre” pitää paikkaansa myös myyjien keskuudessa. Kukin myyjä on kuitenkin jollain tavalla erikoistunut tiettyyn tuotteeseen, kuten vaikkapa peltipurkkeihin tai kelloihin. Silloin hieman tuntemattomampi myyntiartikkeli myydään mieluusti toiselle kauppamiehelle tai -naiselle.
Minä ja naapuritontilla majaillut kauppias kävimme kauppaa keskenämme päivittäin. Perjantaina ostin häneltä pari öljylamppua ja aikamme jutusteltua hän muisti niitä olevan kotona lisää. Lauantaina hänen pöytäänsä oli ilmestynyt jälleen kaksi uutta lamppua ja lopulta vielä sunnuntaillekin löytyi pari lampun raatoa. Minä puolestaan kauppasin hänelle muun muassa virvelin. Lähipiirissäni on eräs öljylamppujen intohimoinen keräilijä, joten kaikki lamput löysivät samantien uuden kodin.
Ennen myös käyttöesineet olivat kauniita. Nämä sahat sopisivat muotonsa puolesta sisustusesineiksi.
Sunnuntai oli sään puolesta Lomaromppeen paras päivä. Harmittavasti yleisöä oli viimeisenä päivänä varsin vähän. Päivä sujui kuitenkin rattoisasti asiakkaiden ja muiden myyjien kanssa jutustellessa. Vaikka olin sunnuntaina yksin myyntipöytämme takana, oli päivä sen verran rauhallinen, että ehdin kiertää katselemassa muidenkin myyjien kojuja. Joitain aarteita tarttui mukaani ja nekin esineet ovat ehtineet löytää uuden kodin VintageVaraston kautta.
– Juha
Nurmeksen Lomarompe pidettiin Hyvärilän leirikeskuksen kauniissa pihapiirissä ja Pielisen maisemissa.
Kuhmon Mobilistien rompetori pidettiin tänä vuonna 16.-18.7. ja paikkana oli Kuhmon urheilukeskus. VintageVarasto saapui aurinkoiseen Kuhmoon perjantaina.Tapahtuma alkoi vasta kello 12, joten myyntikoju ehdittiin pystyttämään aamulla ennen tapahtumavieraiden saapumista.
Kuhmon urheilukeskus tarjosi tapahtumalle oivat puitteet ja sääkin tuntui suosivan. Viikonlopulle ennustettu lähes 30 asteen helle oli vaihtunut hiukan viileämpään säähän ja leuto tuulenvire vilvoitti tapahtuma-aluetta. Eli ei muuta kuin portit auki ja tapahtuma käyntiin!
Rompetorimyyjiä oli saapunut paikalle runsaasti jo perjantaina, joten kävijöillä riitti ostettavaa. Myös auto- ja traktorikenttä oli saanut mukavasti täytettä, joten erilaisia menopelejä riitti. Alla olevassa kuvassa näyttäytyy varsin osuva läpileikkaus tapahtuman autotarjonnasta.
Paikalle oli saapunut kattavasti autoja eri vuosikymmeniltä!
Asiakkaita liikkui jo perjantain aikana mukavasti, mutta kaikesta näki, että suurin kävijäryntäys tulisi vasta seuraavana päivänä. Kauppa kävi kuitenkin mukavasti ja monet vanhat esineet löysivät uuden kodin. Myyntikojun edustalla seissyt tandem-pyörä sai jälleen ihailua osakseen, mutta kukaan ei vielä rakastunut siihen ”tositarkoituksella”.
Tältä näytti VintageVaraston myyntikoju Kuhmossa!
Rompetorilla oli esillä kaikenlaista tavaraa. Autovaraosista armeijakamppeiden kautta Arabian astioihin. Myös meidän varastoomme löytyi uutta tavaraa, mutta lähinnä varaosakäyttöön. Esimerkiksi jos tulevaisuudessa ostat rannekellon VintageVarastosta, saattaa kyseisen kellon ranneke olla peräisin Kuhmon rompetorilta!
Lauantai-päivä sujui varsin rattoisasti ja väkeä riitti! Säässä näkyi kuitenkin jo häivähdys tulevasta, sillä puuskittainen tuuli pöllyytti hiekkaa pitkin tapahtuma-aluetta. Onneksi kojumme oli varsin suojaisalla paikalla, eikä tuulen kanssa ollut suurempia ongelmia. Uusi myyntiteltta tuli samalla testattua hieman haastavammassakin olosuhteessa.
Päätimme lauantain päätteeksi pistää kimpsut ja kampsut kasaan, sillä sääennuste näytti sunnuntaille ukkosta ja kovaa tuulta. Saman päätöksen tuntui tekevän myös moni muu rompemyyjä. Mikäli teltta ja myyntiartikkelit pääsisivät kastumaan, olisi edessä ollut suuri kuivatteluoperaatio ja sen halusimme luonnollisesti välttää. Päätös myyntikojun purkamisesta oli oikea, sillä sunnuntaina ukkosti ja tuuli kuten oli luvattu.
Rompetorilla oli saatavilla myös varaosia menopeleihin
Yhteenvetona Kuhmon rompetori ja autonäyttely oli mitä mainioin tapahtuma. Paikkakunnalla oli paljon väkeä, sillä samaan aikaan järjestettiin myös Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalit. Tämä toisaalta vaikeutti yöpaikan löytämistä, sillä suurin osa Kuhmon majoituskapasiteetista oli varattu jo aikaa sitten. Meillä ei onneksi tätä ongelmaa ollut, sillä ajelimme tapahtumaan päivittäin omalta mökiltä.
Mikäli kaikki asettuu kohdalleen, meidät nähdään Kuhmossa varmasti myös ensi kesänä!
Huonekaluja, vaatteita, Lp-levyjä sekä kaikenmaailman roinaa ja aarteita. Miten ajauduimme vanhojen esineiden pariin? Sitä pyrin selventämään tämän kirjoituksen avulla.
Otsikon kysymykseen löytyy useampi vastaus, sillä eihän mikään asia ole pelkästään mustavalkoinen. Ensinnäkin, valmistuin vuoden 2019 pääteeksi maisteriksi Oulun yliopistosta. Opintojen jälkeen olen tehnyt pari lyhyttä työpätkää museoiden parissa, mutta mitään pitempää työpestiä ei Oulun alueelta ollut näköpiirissä. Vaikka työttömyys antoikin paljon aikaa rakkaalle pilkkiharrastukselle, ei viikottaiset ahvensaaliit korvanneet varsinaista työntekoa ja siitä saatavaa ansiota. Siksi oli mietittävä keinoja työllistää itsensä.
Mistä löysin romujen ja aarteiden pariin?
Olin tutustunut vanhoihin esineisiin jo paljon ennen opintojani ja museossa työskentelyä. Vanhempani harrastavat aktiivisesti antiikin ja vanhojen esineiden keräilyä. Olenkin käynyt kirpputoreilla jo ennen nykyistä kirppisbuumia ja tutustunut käytettyjen tavaroiden maailmaan sitä kautta. Hauska sattumus oli, kun yritystä perustaessa paikallinen yritysneuvoja totesi, että esimerkiksi vinyylilevyt ovat tulossa uudelleen muotiin. Tuumasin hänelle, että ne ovat olleet jo aika kauan muodissa ja muistelin myöhemmin ostaneeni ensimmäisen vinyylini noin 15 vuotta sitten. Olen siis kuunnellut analogista musiikkia yli puolet elämästäni!
Olen itse kiinnostunut käytännössä kaikesta vanhasta. Aikojen saatossa on tullut perehdyttyä jos minkälaiseen vimpaimeen ja vekottimeen. Uskallankin sanoa omaavani varsin laajasti tietoa erilaisista esineistä. Jos aina ei satu muistamaan esimerkiksi jonkun tietyn lasimaljakon suunnittelijaa, pystyn kuitenkin usein esittämään valistuneita arvauksia esineen valmistusajankohdasta ja -maasta sekä käyttötarkoituksesta. Laaja harrastuneisuus olikin selkeästi yksi asia, joka johti tämän verkkokaupan perustamiseen.
Miksi joku esine on keräilyesine ja toinen ei?
Yksi syy tämän verkkokaupan perustamiseen on myös tiedon levittäminen. Vaikka internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy nykyisin varsin helposti tietoa, ei kaikki asiat ole vieläkään listattuna verkkoon. Osa esinetietoudesta on edelleen pelkästään suullisena perimätietona, eikä sitä ole hoksattu aina kirjata ylös. Tarkoituksenani onkin kirjoittaa informatiivisia artikkeleita verkkokauppamme blogiin.
Artikkeleiden on tarkoitus valaista vanhojen esineiden maailmaa monelta eri kantilta. Miksi toinen esine omaa keräilyarvoa ja miksi toinen tavara museoarvoa? Mitä ylipäänsä ovat keräilyarvo ja museoarvo? Millainen on hyväkuntoinen vanha esine? Voiko käytetty esine edes olla hyväkuntoinen? Uusia kirjoituksia pyrin julkaisemaan parin viikon välein. Välillä artikkeleissa saatetaan käsitellä hyvinkin tarkkaa aihepiiriä ja välillä laveammin keräilyä koko laajuudessaan. Tarjoilen myös kokemuksia yrittäjyydestä ja haluan sillä tavoin kertoa rehellisesti toiminnastamme. Kaiken taustalla on kuitenkin taivoitteemme reiluun ja rentoon kaupankäyntiin.
Harrastukseen liittyy myös ekologisuus
Keräilyssä ja vanhoissa esineissä korostuu itselleni myös ekologisuus. Usein käytetty tavara voi olla yhtä hyvä kuin uusi, joskus jopa parempi! Tämä ei tietystikkään aina päde ja useat menneisyyden esineet olivat umpisurkeita omassa käyttötarkoituksessaan. Osa lukijoista saattaa esimerkiksi muistaa, miksi ostamme maitomme nykyisissä pahvipakkauksissa, emmekä muovipusseissa. Vaikka maitopussit särkyivät varsin helposti ja niistä oli vaikea kaataa maitoa, on niistäkin ollut jotain iloa. Mummolassani oli useita maitopusseista kudottuja räsymattoja, jotka olivat kestävyydessään verrattomia! Kaikkea käyttötarkoitukseensa kelpaamatonta ei siis kannata heittää pois, sillä siitä voi olla vielä johonkin toiseen tarpeeseen.
Lopuksi
Kootusti motivaationa uuden verkkokaupan perustamiseen olivat tahto työllistää itsensä, luottamus omaan ammattitaitoon ja harrastuneisuuteen sekä ekologinen kuluttaminen. Näistä lähtökohdista pyrkimyksenämme on tarjota teille mahdollisimman kattava valikoima erilaisia vanhoja esineitä ja keräilytuotteita sekä asiantuntemusta niihin liittyen.
