VintageVaraston perustaminen ei ollut mikään päähänpisto, vaan jo pitempään harkittu liikku. Vanhan tavaran yrityksen perustamiseen vaikutti tietysti opintoni ja työkokemukseni historian, taiteen ja museoiden parissa, mutta suurimpana vaikuttimena oli kuitenkin oma vintage-harrastus. Tässä blogitekstissä kirjoitan omasta harrastuksestani ja esittelen vintage-vaatteita, joita käytän päivittäin. Vintage-pukeutuminen on minulle arkipäivää ja usein ylläni on jokin vanha vaate tai asuste.
Vintage-vaatteiden keräily alkoi omalta osaltani 2000-luvun loppupuolella, kun olin itse yläkoulussa. Vanhojen vaatteiden pariin ajauduin musiikin kautta, kun kuulokkeissa pauhasi Rauli ”Badding” Somerjoen ja Hurriganesin kaltaiset rock-uroot 1970-luvulta. Samalla tutustuin myös 1950-luvun alkuperäiseen rock-kulttuuriin ja pukeutumiseen. Siitä seurasi ankara rockabilly-vaihe pukeutumisen ja hiustyylin osalta. Myöhemmin musiikkimaun laajentuessa päälleni alkoi eksyä myös muunlaista vanhaa. Vaatekaapissani olikin paljon leveäkauluksisia paitoja, vakosamettihousuja sekä muita vintage-vaatteita 1970-luvulta. Nykyisin pukeudun rennommin ja huomattavasti käytännöllisemmin, mutta vintage-vaatteet ovat pitäneet pintansa varsinkin ulkopukeutumisessa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä talvikarderoopistani.
1. Lippalakki, ruskeaa villakangasta, Fredrikson
Fredrikson on varmasti monelle tuttu päähineitä ja lakkeja valmistava yritys. Yrityksen nimestä tulevat mieleen ensimmäisenä ylioppilaslakit, joita valmistetaan nykyään Viitasaaren tehtaalla. Tämä ruskea lippalakki on valmistettu kuitenkin Jyväskylässä, jossa yritys on perustettu vuonna 1887. Oma hattuni edustaa todennäköisesti 1970- tai 1980-lukua. Vaikka lakki ei peitä korvia, sopii se hyvin talvikäyttöön, sillä villakangas ja topattu vuori pitävät pään lämpimänä. Löysin lakin pari vuotta sitten Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä.
2. Tumma villakangastakki, Ritari Coat, Tampereen Pukutehdas
Tämä tummansininen tai musta villakangastakki on ullakkolöytöjä. Tampereen Pukutehtaan valmistama takki on kuulunut mahdollisesti jommalle kummalle iso-enolleni. Löysin takin heidän kotitalonsa ullakolta pukupussista. Tämä vaate oli yksi ensimmäisistä vintage-vaatteistani. Takki on ollut silloin tällöin käytössä juhlavaatteena, mutta nyttemmin olen ottanut sen osaksi arkipukeutumistani. Ruutukuvio tuo mukavasti ryhtiä pehmeään villakankaaseen. Vuori on liukasta satiinintyyppistä kangasta.
Tampereen Pukutehtaan tuotelappu. Tätä tuotemerkkiä on käytetty tiettävästi 1960-luvun puolivälissä Ritari Coat -takin kankaan tuotelappu. Näin hurjaan menoon en tämän takin kanssa antautuisi.
3. Harmaa sarkatakki, Kaleva, Karjalan Puku Oy, Viipuri
Sotilasmanttelia muistuttava harmaa sarkatakki löytyi myöskin Huutokauppakamari Aikalöydön Löytöpäiviltä. En ensin edes huomannut takkia, mutta vaimoni kehotti katsomaan vaaterekkiä tarkemmin. Olin tohkeissani pitkästä takista, jonka päälimateriaalina oli tiivis vanhanajan sarka. Vasta kotona huomasin katsoa tuotelappua tarkemmin. Lapussa luki Karjalan Puku Oy, Viipuri! Kaleva-pukuja oli tullut kyllä vastaan aiemminkin, sillä tehdas toimi Jyväskylässä aina vuoteen 2008 saakka. Sen sijaan alunperin vuonna 1924 Viipurissa perustetun yrityksen alkuperäisen tehtaan tuotantoa en ollut nähnyt koskaan. Tämä takki on valmistettu todennäköisesti 1930-luvulla tai 1940-luvulla, mikäli tehdas jatkoi tuotantoa jatkosodan aikana.
Sarkatakki ulottuu polviin saakka ja se on todella lämmin. Tiiviin päälikankaan läpi ei juuri pääse tuuli eikä tuiverrus. Isoihin taskuihin mahtuu suuremmatkin tumput talteen. Pidän erityisesti takin kauluksesta, joka on todella leveä. Takki on yllättävän hyväkuntoinen ikäänsä nähden. Päälikangas on kauttaaltaan hiukan kellastunut ja vuorikankaassa on muutama saumastaan ratkennut kohta, mutta muuten takki on varsin ryhdikkäässä kunnossa. Ainoana huonona puolena tässä takissa on sen jäykkyys. Varsinkin autoon istuessa takki tahtoo painaa ja helma luikahtaa oven väliin. Se on kuitenkin pieni paha siihen nähden, että joka kerta kun puen tämän yli kahdeksankymmentävuotiaan takin päälleni, hiipii hymynkare huulilleni.
4. Ruotsin armeijan hiihtomaiharit, Tretorn
Näitä kenkiä ei saa kävelemällä rikottua! Niin hyvin Tretorn on nämä hiihtomaiharit aikanaan valmistanut. Mallia m59 olevat maiharit eivät ole enää missään paraatikunnossa, mutta ovat kuitenkin täysin ehjät. Löysin maiharit eräältä porvoolaiselta kirpputorilta pari vuotta sitten. Kengät olivat paksun lian peitossa, mutta puhdistamalla näistä tuli vielä oivat käyttökengät. Vanha nahka on tarpeeksi pehmeää arkikäyttöä varten ja rasvattuna se pitää hyvin vettä. Koko on minulle juuri sopivasti yhden numeron liian iso, joten sisälle mahtuu paksu villasukka talvikäyttöä ajatellen. Näissä maihareissa on hiihtokärki ja kannassa ura jousisiteelle, joten hiihtäminen onnistuu myös, nimimerkillä kokeiltu on! Tuunasin kenkiä hiukan urbaanimmaksi värikkäillä kengännauhoilla. Kengät ovat pohjan leimoista päätellen valmistettu 1970-luvun alkupuolella ja uudet kumipohjat niihin on naulattu 1988. Pohjat alkavat olla jo uusimisen tarpeessa, sillä kovettunut kumi ja sileä jää eivät ole hyvä yhdistelmä, jälleen nimimerkillä kokeiltu on.
Lähes vastaava kenkämalli oli Ruotsin armeijalla käytössä jo toisen maailmansodan aikaan. Ruotsissa on tepasteltu myös kumiterällä varustetulla mallilla, joka on muuten identtinen näiden kenkien kanssa. Jos etsit tyylikkäitä hiihtokenkiä perinteisiin metsäsuksiin, suosittelen ehdottomasti metsästämään tätä m59-maiharia!
5. Puna-armeijan talvitakki, puuvilla, Neuvostoliitto
Neuvostoarmeijan käyttämä ja valmistuttama jäykkää puuvillaa oleva talvitakki ei ole käytännöllinen talvivaate. Edellisen lauseen väite ei pidä ollenkaan paikkaansa, sillä tämä itäihme jostain 1970- tai 1980-luvulta on mitä parhain cityhipsterin pukine! Takin toppavuoren täyte on vanua, joka pysyy paikallaan pystytikkauksien avulla. Valitettavasti tässä uudemmassa mallissa ei ole päälikankaan pystytikkausta, jollainen on puna-armeijan toisessa maailmansodassa käyttämässä ikonisessa talvitakissa. Kyseistä takkia voi pitää tikkitoppatakkien edelläkävijänä! Vanutäytettä on paksusti, minkä takia laitan tämän takin päälle vasta elohopean painuessa alle kymmenen pakkasasteen. Paksu puuvillakangas torjuu myös tuulta kiitettävästi. Takin värimaailma on varsin masentava ja hapankaalinen, mutta senkin voi tulkita vain tyylikeinoksi. Ainoa todellinen miinus takissa on sen lyhyet hihat. Reilun kokoiset lapaset paikkaavat tilannetta hyvin.
Lopuksi
Tässäpä hieman turinoita omasta vaatetuksestani. Kuten ylläolevista vaatteista voi päätellä, oma tyylini on klassinen miesten tyyli maustettuna armeijan kamppeilla. Teinivuosien alkuinnostuksen laannuttua pukeutumisessa tyyliä tärkeämmäksi on noussut käytännöllisyys. Toisin kuin voisi ajatella, vanhat vaatteet ja asusteet ovat hyvinkin käytännöllisiä. Esimerkiksi talvivaatteissa mitoitukset ovat useasti reilumpia, jolloin päällystakin alle mahtuu mukavasti vaikkapa villapaita. Lisäksi takkien helmat ovat pidempiä, mikä estää vilun hiipimisen alaselän puolelta. Käytännöllisyyttä ovat myös materiaalit. Villa- ja sarkakankaat ovat moninverroin kestävämpiä nykyisiin keinokuituihin verrattuna. Kastuttuaan luonnonmateriaalit kuivuvat keinokuituja hitaammin, mutta toisaalta villa lämmittää märkänäkin. Lisäksi kaupunkiolosuhteissa pääsee räntäsateesta kuivattelemaan varsin vikkelästi.
Yrittäjän vaatekomeroa ja vintage-vaatteita tuuletetaan mahdollisesti myöhemminkin hieman eri teemalla. Ennen sitä käy kurkkaamassa VintageVaraston valikoima ekologisia ja laadukkaita vintage-vaatteita. Tuotteita lisäillään verkkokauppaan jatkuvasti, joten valikoima kasvaa koko ajan.
-Juha
Lähteet:
https://www.fredrikson.fi/yrityksemme-tarina/
https://vaatturitietokanta.com/category/tampereen-pukutehdas-o-y/